sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Vaatepunkt




Inspiroiva. Siinä adjektiivi, jota viljellään blogimaailmassa mielestäni aivan liikaa.

"Tähän vuodenaikaan koen tuoksukynttilät erittäin inspiroiviksi."
"Inspis iski edullisten nettikauppojen paljettiräteistä."
"Minua inspiroi ketjukuppilan pahvimukit."

Eikä siinä mitään - ehkä joku kokee kuin kokeekin nuo asiat inspiroiviksi. Välillä vaan kaipaisin selitystä: mitä nuo asiat oikein inspiroivat tekemään. Minusta tuntuu enemmän ja enemmän siltä, ettei sanaa enää käytetä kuvaamaan asioita, jotka herättäisivät uusia ideoita tai haastaisivat omaa tekemistä ja ajattelua. Sanaa käytetään laajemmin ja rennommin kuin koskaan aiemmin. Eikä siinäkään oikeastaan mitään - sanat ovat tarkoitettu käytettäviksi ja väistämätöntä on, että sitä mukaan joidenkin merkitys ja niihin liittyvät mielleyhtymät muuttuvat. Sanoihin rakastuvana minua vain häiritsee, että 'inspiroiva' on minulle nykyään varsin moniselitteinen ja tyhjä sana.




En haluaisi sanoa, että viime viikonloppu oli 'inspiroiva', vaikka kyseinen sana ehkä parhaiten kuvaisikin sitä. Viikonloppua tähditti ystäväni Mulan, joka oli luonani käymässä Suomessa ja Virossa.




Tutustuin Mulaniin neljä vuotta sitten Ruotsissa. Oli kesä, jonka jälkeen olimme molemmat aloittelemassa viimeistä IB-vuottamme. Ruotsissa järjestettiin kahden viikon pituinen IB-kertauskurssi, johon olimme molemmat päättäneet osallistua - tosin hyvin erilaisin perustein. Itselläni koko IB:n läpipääsy oli huteralla kuin kiikkulauta, joten näin hyväksi lähteä kertailemaan itselleni vaikeimpia aineita kesälomallakin. Lisäksi näin kertauskurssin mahdollisuutena tutustua uusiin ihmisiin ja vanhempien maksamaan ulkomaanmatkaan. Mulan taas veteli kokeista ja esseistä parhaimpia arvosanoja jo ennen kertauskurssia, mutta halusi siltikin tulla kahdeksi viikoksi kertailemaan oppimaansa - ainahan sitä on parantamisen varaa. Mulan oli edellisenä kesänä ollut valokuvauskurssilla, josta hänelle ei ehkä ollut jäänyt elämänsä parhaimmat muistot. IB-kurssille ei siis tultu niinkään seurustelemaan, vaan nimenomaan oppimaan.




Asuimme nuo kaksi viikkoa samassa huoneessa. Kurssilla käytiin päivisin oppitunneilla, ja joka ilta oli jotakin yhteisaktiiviteettia. Mulan ei aluksi osallistunut ilta-aktiiviteetteihin, vaan jäi huoneeseemme tekemään oppitunneilta saamiaan lisätehtäviä. Iltaisin palattuani juttelimme ennen nukkumaanmenoa- joka ilta pidempään ja pidempään. Meillä oli ollut kovin erilaiset elämänpolut ennen kun ne kohtasivat Ruotsin Sigtunassa. Taisimme molemmat olla vaikuttuneita toistemme tarinoista. Kurssin viimeisellä viikolla Mulan sai minutkin (= kurssin epämotivoituneimman opiskelijan) jättimäisille punaisille sohville tekemään fysiikan lisätehtäviä, ja minä sain hänet mukaani ilta-aktiiviteetteihin.




Viime viikonloppuna näimme kolmannen kerran sitten tuon kertauskurssin.  Olen tehnyt itselleni hieman epätavallisia juttuja sitten Mulanin lähdettyä. Varasin pienen pakomatkan Riikaan, kun kuuntelin Mulanin kertomuksia hänen lukuisista reissuistaan. Minulla on ollut "tyhjän paperin kammo" piirtämisen kanssa, vaikka olenkin siinä ihan hyvä. Katseltuani Mulanin piirroksia Lissabonista ostin lahjakortilla Guides for Idiots - Drawing -oppaan, jota olen täytellyt päivittäin. Ajatukseni ovat hyrränneet ja olen saanut paljon varmuutta tekemisiini ja suunnitelmiini, kiitos ystävän kannustuksen. Onnistuin myös omasta mielestäni kuvaamaan Tallinnaa itselleni uusista kulmista, vaikka luulin jo kyllästyneeni tallentamaan vanhaa kaupunkia kameralle.




Mulan on tekevä ja ajatteleva, vahva ja rohkea ihminen. En oikein keksi kuvata häntä toisella, kuin tällä 'moniselitteisellä ja tyhjällä' sanalla: inspiroiva.



Nyt soi: James Blake - Not Long Now

tiistai 9. joulukuuta 2014

Küsi iseendalt


Tallinnassa on ollut ihanan jouluista ja lumista! Odotan jo innolla joulua ja muutaman päivän lomaa Suomessa. Sunnitelmissa on jättimäinen jouluaatto parisenkymmenen sukulaisen kanssa, leffojen katsomista, shakkia isän kanssa ja toivottavasti myös kahvittelua vanhojen kavereiden kanssa.


Jouluista Tallinnaa oli kiva esitellä Suomesta vierailevalle Carlalle. Carla oli käynyt Tallinnassa viimeksi 14-vuotiaana, joten teimme perinteisen kävelykierroksen vanhassa kaupungissa ja päädyimme aina yhtä ihanaan Kohvik Klausiin päivälliselle. Suklaafondant marjajäätelöllä oli taivaallinen - sitä voimme molemmat suositella!


Kuten blogiani pidempään seuranneet ehkä tietävät, minulla on riittänyt tämän tapaisia vierailijoita Tallinnassa. Tämä on sopinut minulle paremmin kuin hyvin, sillä rakastan esitellä tätä uutta kotikaupunkiani näille vierailijoille. On myös mukavaa tutustuttaa ihmisiä vanhaan kotikaupunkiini Espooseen, mutta Espooseen ei arvattavasti ole aivan samanlaista tunkua kuin tänne Tallinnaan. Viime viikonloppuna sain kuitenkin kierrättää neljää amerikkalaista pitkin Haukilahden rantoja, ja ensi viikonloppuna sama toistuu Mulanin kanssa.


Minulla on hieman vaarallinen työpaikka...


22 vuotta tuli täyteen ikämittariini reilu viikko sitten. Juhlapäivänäni sain houkuteltua muutamat ystävät mukaani keskustan ulkopuolelle, tarkemmin sanottuna Kolm Sibulat -ravintolaan. Kolm Sibulat on yksi lempiravintoloistani täällä Tallinnassa. Mutakakku passionjäädykkeellä oli mitä maukkain synttärikakku. :)


Näitä 22-vuotissynttäreitä tuli muutenkin juhlistettua enemmän kuin olin suunnitellutkaan. Uskon kuitenkin, että meillä marraskuussa syntyneillä on velvollisuus piristää kavereitamme isoilla synttärikekkereillä keskellä tätä pimeintä vuodenaikaa. Tänä vuonna järjestimme kiitospäivä-teemaiset synttärijuhlat ystäväni Emmetin kanssa. Lindseyn ja Ineksen kanssa otettu selfie on nimenomaan näistä pippaloista.


Viime aikoina olen ollut hieman omissa maailmoissani. Kohta alkaa viimeinen lukukauteni kandina, tässä pitäisi siis tehdä jotakin päätöksiä oman tulevaisuutensa suhteen.

*

Näiden kahden lauseen kirjoittamisen jälkeen olen istunut tekemättömänä muutaman tunnin. Tarkoituksenani oli kirjoittaa aiheesta enemmännkin kuin nuo kaksi lausetta, mutta nyt ei ajatukset saati sitten kirjoittaminen luista. Hyvä aika mennä nukkumaan siis, nightynight.

Nyt soi: Foster The People - Ask Yourself

maanantai 1. joulukuuta 2014

Vasa, Vaasa


Tällaista tämä syksy on pitkälti ollut: kaupungista toiseen kiertelyä. En valita! Hauskaa on ollut. Mutta odotan jo rauhallisempia, jouluisempia päiviä tässä kuussa. Ennen kun pääsemme sinne asti, kertoilisin vielä viimeisimmästä reissustani, joka oli road trip parhaimpien tyttöjen kanssa Vaasaan.


Näiden samaisten tyttöjen kanssa olemme harrastaneen road trippailua aika ahkerasti. Suurinpiirtein tällä porukalla on matkustettu niin Jyväskylään, Lahteen, Kuopioon kuin nyt myös Vaasaan. Tällä kertaa Vaasa valikoitu matkakohteeksemme, sillä Venla on muuttanut sinne tänä syksynä opintojensa perässä.


Starttasimme matkamme melko aikaisin Espoosta, mutta koska ajelimme rauhalluseen tahtiin useamman paussin pitäen, olimme perillä vasta illallisaikaan. Päädyimme Fondikseen sinisimpukoille, namnam.


Isolla porukalla on välillä hankalaa löytää kaikille sopivaa matkustusajankohtaa, mutta tällä kerralla tuokin ongelma selätettiin varsin kivuttomasti. Itse rakastan Veronica Maggion musiikkia, ja kun bongasin artistin marraskuisen keikan Vaasassa, oli minun helppo ehdottaa tytöille reissupäivää. 


Olin kuullut, että Maggio on erittäin hyvä live-esiintyjä. Enkä joutunut pettymään! Keikan jälkeen suuntasimme vielä Vaasan (kuulemani mukaan) legendaariseen Club Fontanaan, jossa oli sattumoisin jonkun suomirappaajan keikka. Perjantaina tuli siis pompittua musiikin tahtiin niin, että lauantai-ilta meni tortilloita kokkaillessa ja hieman... erilaisempaa musiikkia kuunnellessa. 


Parasta Vaasan reissussa oli ehdottomasti ystävien näkeminen… Sitä kun tapahtuu harmittavan harvoin nykyään. Seuraava kohtaamisemme on kuintenkin jo perjantaina Annan YO-juhlissa - ihanaa! <3


Nyt soi: Zara Larsson - Rooftop

torstai 27. marraskuuta 2014

22. sünnipäev


Jõudsin veel sünnipäevaks videoga! Leiad siit eelmise aasta videot.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Den Haag


Marraskuun alussa irtiottoa arkeen tarjosi Hollanti ja Haagin reissu. Olen lyhyen elämäni aikana tavannut yllättävän monta Haagissa asunutta tai sieltä kotoisin olevaa ihmistä, mutten ole siitäkään huolimatta uhrannut kaupungille kovin montaa ajatusta. En olisi varmasti nytkään keksinyt kaupunkiin matkustaa, ellei ihana Emma olisi siellä viettämässä Erasmus-lukukauttaan.


Haagista tuli ensimmäisenä mieleen YK, NATO ja vastaavat kansainväliset järjestöt. Ja ne myös  tuntuivat olevan vahva osa Haagin kaupunki-fiilistä. Tärkeitä hallinnollisia rakennuksia oli melkein joka kulman takana. Haagista tuli mieleeni itseasiassa Skotlannin Aberdeen. Molemmissa on iso ranta ja paljon harmaita rakennuksia. Ja opiskelevia tuttaviani.


Aikamme kului rannalla ja kaupungilla käppäillen, ravintoloissa syöden, ja itsekin teimme ruokaa Emman asuntolan keittiössä. Sain myös ilon tavata Emman ystäviä, jotka tutustutimme Vana Tallinna -shotteihin ennen klubille lähtöä.


Taidetta kävimme ihailemassa Haagin rannalla ja Gemeentenin museossa. Gemeenteniä kiertelimme muutaman tunnin, välillä yksinämme ja välillä yhdessä hassuimmille töille nauraen. Gemeentessä oli useampi näyttely ja suuri peruskokoelma. Tykkäsimme molemmat todella paljon.


Haagin parhaaksi kahvilaksi nousi Hometown Coffee. Hollannissa sai useammassa kahvilassa keksin tai suklaakonvehdin sijasta pienen kakkupalan kahvin kylkijäisenä. Hauska idea, mielestäni.


Kiitos Emmalle ihanasta lomasta. <3 Hänkin kirjoitti postauksen vierailuistani, sen voi halutessaan lukea täältä.


Nyt soi: Dry The River - Bible Belt

torstai 20. marraskuuta 2014

Spotters Weekend 2014

Spotters 2014. Kuva: Mankica Kranjec

Nyt en tiedä mistä aloittaa. Ehkä ensimmäiseksi voisin pahoitella hiljaista postaustahtia, ja seuraavaksi mainita, että vietin muutama viikko sitten yhden elämäni parhaista viikonlopuista Amsterdamissa. Valehtelematta ja liioittelematta.

Luovaa kirjoitusta. Kuva: Dmitri Korobtsov

Minut otettiin viime helmikuussa mukaan Spotted by Locals -blogiyhteisöön jakamaan Tallinna-vinkkejäni. Spotted by Localsiin kuuluu Tallinnan lisäksi 56 kaupunkia Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jokaisella kaupungilla on noin keskimäärin viisi bloggaajaa, jotka kertovat omien kotikaupunkiensa parhaista menopaikoista.

Parhaan tarinan äänestys, kuvassa Nikolai ja Bennie. Kuva: Mankica Kranjec

Pääsin Spotted by Localsiin ihan samalla tavalla, kuin mihin tahansa muuhunkaan työpaikkaan: lähetin rekrytoijille CV:ni ja kirjoitusnäytteeni, mitä seurasi haastattelu Skypessä. Muistan kuinka jännitin tuota haastattelua - toivoin nimittäin todella paljon pääseväni SbL:n Tallinna-bloggaajaksi. Tällä kertaa jännitykseni palkittiin, ja haastattelun jälkeisenä päivänä allekirjoitin erittäin iloisena työsopimuksen. En tosin siinä vaiheessa osannut edes aavistaa, mitä kaikkea minulla oli edessäni Spotted by Localsin kanssa.

DeSlangin pingisturnaus, kuva: Dmitri Korobtsov

Spotted by Localsin perustajat Sanne ja Bart tulivat käymään Tallinnassa viime toukokuussa, ja me tapasimme heidät yhdessä toisen Tallinna-bloggarin Dmitrin kanssa. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, että minulla on Spotted by Localsin kautta kontaktit 57 kaupunkiin valmiina. Kesällä hyödynsin tätä verkostoa ja tapasin euroreissuni aikana Vilnassa Šarūnaksen ja Marekin, Varsovassa Magdan, Prahassa Janan ja Wienissä Davidin, Julian ja Andreaksen. Ajattelin silloin, että miten kaikki nämä kahdeksan blogikollegaani voivatkaan olla aivan huipputyyppejä.

Kamilė ja Annina, Team Balticin hyperaktiivisimmat jäsenet. Kuva: Kamilė Naraitė

Muutama viikko sitten Bart ja Sanne kutsuivat meidät kaikki 200 bloggaajaa Amsterdamiin tutustumaan toisiimme. Ja voi että… Meistä pääsi paikalle vajaa 100, ja kaikki olivat niin mielettömän mukavia ihmisiä. Kaikille oli todella helppo jutella ja meille syntyi nopeasti mitä hulluimpia inside-juttuja. Sunnuntaina tuntui siltä, kuin olisin tuntenut nämä ihmiset jo paljon pidempään. Ihmeellistä, miten omasta kotikaupungistaan kirjoittelu yhdistää ihmisiä näin paljon.

Reissun parhaimpia uusia tuttavuuksia: Stefan ja Kamilė. Kuva: Dmitri Korobtsov

Yövyimme Amsterdamin kanaalejen laivahotelleissa. Perjantaina saavuimme laivoille seitsemän aikaan, kaikilla mukanaan syötävää tai juotavaa omasta maastaan. Valmistimme Dmitrin ja Nikolain kanssa virolaiset herkkumme esille, minkä jälkeen maistelin Tobyn tuomia skotlantilaisia tablet-karkkeja, belgialaisten seljankukasta valmistettua Roomer-juomaa ja muita juhlapöydän ihmeellisyyksiä. Antin, Elinan, Kathrinin ja minun ihmetykseksemme Salmiakki-shotit nousivat illan hitiksi. Niistä ihan oikeasti pidettiin!

DeSlangin asunnossa, kuvassa Jošt ja Kamilė. Kuva: Dmitri Korobtsov

Lauantai alkoi aamiaisella ja luovan kirjoittamisen harjoituksella, minkä jälkeen kuvasimme hieman promovideoita SbL:lle. Sitä seurasi kaupunkikierros aurinkoisessa Amsterdamissa ja lounas Compagnietheaterissa. Lounaspaikassa Bart kertoi meille blogiyhteisömme alusta ja tulevaisuuden suunnitelmista, keskustelimme sosiaalisesta mediasta ja saimme esittää yleisiä parannusideoita sivustollemme.

Ping pong dance, kuvassa Gol ja Kamilė. Kuva: Wouter Spitters

"Virallisen" osuuden jälkeen lähdimme taiteilijoiden valtaamaan (=squattaamaan) DeSlang-taloon. Siellä meitä odotti hollantilaiset juustot, baari ja neljä pingispöytää. Järjestimme 100 ihmisen pingisturnauksen, johon väsyimme aika pian Kamilėn ja Golin kanssa… Aloimme sen sijaan tanssimaan pingismailojen ja -pallojen kanssa! Pian muutkin innostuivat mukaan, ja kohta olimmekin vallanneet yhden pingispöydistä ja iroittaneet siitä verkon. Kehittelimme pingiksestä omanlaisemme diskoversion, jossa pallo lensi ties minkälaisissa kaarissa ja kierteissä ympäri pöytää ja me jorasimme yhtä ihmeellisin liikkein sen ympärillä. Sillä hetkellä ajattelin, että olen mielettömän onnekas ihminen: harva pääsee elämänsä aikana viettää näin hulvattoman hauskaa viikonloppua 40 eri kansailaisuuden seurassa.

Sunnuntaimarketti, kuvassa Renata. Kuva: Cinthya Uribe

Pingisdiskon jälkeen disko jatkui laivahotellissamme. Teimme itse muovimukeista kaiuttimet ja hoilasimme Teenage Dirtbag -biisiä taukoamatta. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja menin varmaan kolmen aikaan nukkumaan - jotkut eivät menneet ollenkaan. Sunnuntaina suuntasimme aamiaisen jälkeen torille, josta lähdimme yksitellen juna-asemalle ja kotia kohti. Me tosin ehdimme vielä kierrellä Amsterdamin kaanaleja ja syömään pannukakkuja Stefanin ja Angelinan kanssa ennen kun hyppäsin Haagin junaan.

Kuva: Cinthya Uribe

Hollannista oli hirmu vaikea lähteä kotiin, etenkin, kun piti hyvästellä uudet kaverit. Onneksi olemme jo suunnitelleet Baltic Spotters Weekendiä, Tallsinki Spotters Weekendiä ja #occupyjoststreet2015 -tapahtumaa jäätävän suuressa WhatsApp -ryhmäkeskustelussa. Ihanaa olla mukana Spotted by Localsissa! Käykää ihmeessä tsekkaamassa minun artikkelini täältä.

Nyt soi: Wheatus - Teenage Dirtbag

perjantai 31. lokakuuta 2014

Amsterdam


Kun saavuin eilen illalla Amsterdamiin, minulla tuli tasan sama fiilis, kuin muutaman vuoden takaisella Barcelonan -reissullani. Ajattelin silloinkin saapuessani Barcelonaan alkuillasta, että tästä kaupungista pidän, täällä on sitä jotain.


Torstain alkuillasta Amsterdam kuhisi iloisia ihmisiä, kun suunnistin hostelliin. Boheemi ja monikulttuurillinen fiilis oli käsinkosketeltava. Minähän hain alunperin Amsterdamiin opiskelemaan. Vasta eilen illalla, Amsterdamiin ensikertaa tulleena, alkoi tosissaan harmittaa, etten päässytkään opiskelemaan tänne. :D No, ehkä sitten maisterintutkintoa suorittamaan...


Meillä on täällä Spotted By Locals -bloggaajien tapaaminen. Meillä on vaikka mitä ohjelmaa viikonlopuksi, joten olen tänään tehnyt koko päivän kouluhommia. Tiedän, aikamoista tuhlausta tulla Euroopan toiselle puolelle kirjoittelemaan esseitä… Tiedän kuitenkin, etten olisi pystynyt kunnolla nauttimaan tulevasta viikonlopusta, ellen olisi ensin keventänyt työlastiani... Tämä kertonee jotain stressileveleistäni. :D


Kouluhommat hoituivat suurimmaksi osaksi Trust -nimisessä ravintolassa, joka toimii aika hauskalla konseptilla. Ruokalistassa ei ollut minkäänlaisia hintoja, vaan maksat ruoasta omatuntosi mukaan. Tilasin itse thaimaalaisen klassikkoaterian pad thain raakaversion, eli rad thain. Olen hieman PA, joten maksoin annoksesta 5€, vaikka se olisi ehdottomasti ollut korkeamman hinnan arvoinen! Trust löytyy kivan ulkomarketin vierestä, osoitteesta Albert Cuypstraat 210.


Hassua muuten tulla johonkin uuteen paikkaan, joka vastaakin täysin omia mielikuviaan. Kanaalit ja rakennukset ovat yhtä kauniita, mitä olin kuvitellut. Koko kaupungin meininki on rento ja pyöriä saa väistellä. Joka kulman takaa löytyy joku ihana juustokauppa tai kahvila. Odotan jo innolla tulevaa viikonloppua, Amsterdamiin paremmin tutustumista, ja muiden Spotted By Locals -tyyppien tapaamista.


Amsterdam on ollut haavematkakohteenani jo pitkään. 15-vuotiaan lensin Ranskasta Suomeen Amsterdamin kautta, ja muistan ihailleeni kaupunkia lentokoneen ikkunasta. Päätin silloin, että tulen Amsterdamiin joskus kiertelemään ja katsastamaan Anne Frankin talon ja Van Goghin museon. Saa nähdä toteuuko kumpikaan tällä reissulla, mutta kuten äitini aina sanoo: jotain pitää aina jättää ensikertaan.


Ihanaa viikonloppua ja Halloween-iltaa kaikille!

Nyt soi: Anthony Hamilton - Charlene