maanantai 29. kesäkuuta 2015

Cruisin' Setúbal


Setúbal oli sellainen kaupunki, jonne en tosiaankan olisi eksynyt ilman sieltä kotoisin olevaa Máriota. Mutta juuri tällainen onkin parasta... Kun elämä hassusti vie sellaisiin paikkoihin, joiden olemassaolosta ei koskaan tiennytkään. Setúbaliin otimme mukaamme kaksi sekopäistä brasilialaista, vietimme koko päivän rannalla, söimme caracóiseja eli portugalilaisia etanoita, ja auringon laskiessa ajelimme vuorilla. Roikutimme päitämme ikkunoista, joimme giniä kalliolla, huusimme kuullaksemme omat kaiumme ja lauloimme Bon Jovia, kun autosta puuttui radio. Harvoin sitä tuntee itsensä niin vapautuneeksi.






Setúbal is a place I would have most likely never visited had I not met the Setúbalese Mário a year ago. But this is what is so good about life… It takes you to places you didn't know exist. We took two crazy Brazilians with us, spent the whole day at the beach, had Portuguese snails, caracóis, and drove to the mountain at sunset. We stuck our heads out the window while driving, drank gin looking out to the mountains, kept shouting just to hear our own echoes, and sang Bon Jovi, as our car lacked of a radio. Quite rarely one feels so liberated.


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kus sa oled?


Minne aika aina katoaa - viimeksi postasin yli kuukausi sitten (!?)

Where does time always disappear - I posted a month ago the last time (!?)

Viime kuukausi on ollut erittäin tapahtumarikas ja täynnä riemua. Olen melkein kokonaan muuttanut tavarani pois Tallinnasta, viettänyt viikon Italiassa, yhden yön Amsterdamissa ja pitkän viikonlopun Portugalissa. Olen majoittanut yhteensä 9 ihmistä luokseni viime kuussa, tehnyt kolme radiolähetystä ja ostanut lentoliput Losiin. Niin ja tittelini muuttui humanististen tieteiden kandidaatiksi viikko sitten. (!!)

The last month has been extremely eventful and full of joy. I have moved almost all of my stuff from Tallinn, spent a week in Italy, a night in Amsterdam, and a long weekend in Portugal. I have had all together 9 people staying with me in the past month, I've recorded three radio shows, and bought flight tickets to LA. Oh and my title changed into Bachelor of Humanities a week ago. (!!)

Olen ollut niin vahavasti tässä ja nyt - en ole murehtinut Tallinnasta lähtöä tai Mikronesiaan muuttoa, vaan leijailut kuin jossain omassa kiitollisuuden pilvessäni. Kolme parasta elinvuottani, kolme Tallinna-vuottani, ovat muutaman hassun päivän jälkeen ohi. Eilen pidimme valmistujais- ja läksiäisjuhlani Espoossa, eikä ihminen varmaan voi olla iloisempi kuin minä eilen.

I have been strongly present - I haven't dreaded leaving Tallinn or moving to Micronesia, but lived in my own little bubble of gratitude. The three best years of my life, my three years in Tallinn, are coming to an end in just a few days. Yesterday we celebrated my graduation and farewell party in Espoo and I don't think a person can be happier than what I was yesterday.

Sellaista onnen ja ilon sekamelskaa täällä. Palataan pian!

A bit of joy and some memories this time. Talk to you soon!

♫ Younghearted - Hyvä Näin 

torstai 21. toukokuuta 2015

Elustiili


Täällä ollaan vietelty useampia tunteja kirjastossa päivittäin, kun kandinkokeeseen on enää kaksi viikkoa. Suoraan sanottuna tuntuu kuin lukuaika olisi loppumassa kesken, mutta samalla on helpottavaa ajatella, että parin viikon päästä on koko tutkinto paketissa.

Lately I have been spending most of my days in the library. My Bachelor's exam is in exactly two weeks. Honestly speaking it feels like I am running short of time, but at the same time I am so relieved to know that after such a short time I will have completed my whole degree.


Olen aloittanut hakemaan Mikronesian viisumiani - lähtöön on enää reilu kuukausi. Koko Mikronesia-juttu vie aika paljon ajatustilaa päästäni, enkä oikein vieläkään usko, että olen oikeasti lähdössä.

I have begun my visa application process for Micronesia - I am leaving in a bit over a month. Micronesia is occupying a lot of space from my head, and it is still quite difficult to believe that I am actually going there.


Sitäkin on vaikea sisäistää, että olen kohta lähdössä Tallinnasta. Viime viikolla vein jo osan tavaroistani Suomeen. Ensiksi kämpästä lähti mariskoolit ja koristetyynyt, taulut ja lukemani kirjat. Ne tavarat, joita en tarvitse, mutta joiden siirtäminen niiden omilta paikoiltaan tuntuu kaikista oudoimmilta. Siinä nuo pienet turhamaisuudet ovat seisseet kolme vuotta keräämässä pölyä. Siinä ne elottomat esineet jollain ihmeellisellä keinollaan toivat tuttua turvallisuutta uuteen ja tuntemattomaan Tallinnaan kolme vuotta sitten.

Another thing that is quite difficult to believe is that I am leaving Tallinn very soon. Last week I already took some of my stuff with me to Finland. It was my mariskooli-vases, sofa pillows, paintings, and the books I have already read that got to leave first. Those items that I don't need, but were the weirdest to move from their place. They have stood on their place gathering dust for three years now. There those lifeless objects brought me some strange comfort, when Tallinn was new and unknown three years ago.


Niiden koristehärpäkkeiden pakkaaminen toi kuitenkin konkreettisuutta tähän tulevaan muuttoon. Kyllä sitä pikkuhiljaa alkaa uskoa, että alle kahden kuukauden päästä olen keskellä Tyyntä valtamertä.  Olen itseasiassa jo aika ärsyttävän innoissani tästä, enkä muusta malttaisi puhuakaan.

Packing away my purposeless objects made moving away from Tallinn seem more real. I'm steadily starting to believe in the fact that in less than two months I will be living in the middle of the Pacific Ocean. I am actually starting to get to that annoying point of excitement when it is hard for me to start a conversation on any other topic than Micronesia.


Mikronesia tulee olemaan todellinen hyppy tuntemattomaan. Yhtenä yönä mietin, miltä mahtaa ensimmäinen yöni Mikronesiassa tuntua. Tuskaisen kuumalta? Rauhalliseslta? Rauhattomalta? Uupuneelta? Tyytyväiseltä? Paniikkiselta? Iloiselta? Vai nukahdanko suoraan sikeään uneen omia tuntemuksiani sen kummemmin ajattelematta?

Going to Micronesia will be a real leap into the unknown. One night I was thinking how will I feel on my first night in Micronesia. Will it be unbearably hot? Will I be calm, restless, exhausted? Content or on a verge of panic? Or will I just fall into deep sleep without further examining my feelings?


Tallinnassa parasta on koko kolmen vuoden aikana ollut elämäntyylini. Eilen heräsin, siivoilin, söin ankkasalaattia Manna La Roosassa, äänitin radio-ohjelmaa ihanien Natskun ja Mian kanssa, lueskelin Viron neuvostoaikaisesta taiteesta Kumun kirjastossa ja loppuilta kului lakanoita silitellessä. Elämä on niin vapaata ja onnellista täällä. Minulla on paljon kivaa tekemistä ja sitäkin enemmän upeita ihmisiä ympärilläni. Hassua ajatella, että elämä tulee olemaan varmaan aivan erilaista aivan pian.

In the past three the best thing in Tallinn has been my lifestyle. Yesterday I woke up, cleaned my apartment a little, had duck salad at Manna La Roosa for lunch, recorded a radio program with the lovely Nathalie and Mia, read about Estonian Soviet art in the library of Kumu and came back to iron some sheets. Freedom and happiness - that is what life in Tallinn is for me. I have a lot of things to do and even more wonderful people around me. It is funny to think that my life will probably be completely different very soon. 


Jees, nyt sushilounaani on venähtänyt kahden tunnin blogitauoksi. Takaisin kirjastolle, hyviä torstain jatkoja kaikille!

Alright, this sushi lunch has turned into a two hour blogging session. Time to head back to the library - wishing everyone a great Thursday!

♫ Cyrillus Kreek - Taaveti laulud

tiistai 5. toukokuuta 2015

Malmö











Olen ollut Ruotsin kolmessa suurimmassa kaupungissa, Malmössä nyt käytyäni. Aurinkoisena päivänä tuntui tosiaankin siltä, ettei Malmöä ihan turhaan kutsuta Ruotsin puistokaupungiksi. Puistoissa kiertely riittikin päivämme aktiiviteetiksi - pizzan ja pienen shoppailukierroksen lisäksi.

Tänään palasinkin sateisen Tallinnan arkeen, ja viimeisen kandin taipaleeni tentin äärelle. Nyt toivon sormet ja varpaat ristissä, että läpi meni. Ei nimittäin kovinkaan hyvin mennyt, mutta tällaista tämä aina joskus on. Tasan kuukauden päästä olenkin sitten jo ihan kaikki kouluhommani tehneenä lähtemässä seuravaan reissuun - Italiaan! Mutta nyt: omenapiirakkaa ja vähän lisää kouluhommia. Tiistai-iloa kaikille!

After spending a day in Malmö, I have now seen the three biggest cities of Sweden. On a sunny day, it was not difficult to notice why Malmö is called Sweden's "park city". Along with a small shopping round and pizzas, walking in the parks was all the entertainment we needed for the day.

Today it was back to rainy Tallinn to write the last course exam of the year. I am not feeling too great about what I just jotted down on the paper, but let's hope it's enough for a pass. Such is life sometimes, but in exactly a month I will be all done with my Bachelor's and ready to take off to my next trip - this time to Italy! But now: a little (a lot) more school work after some apple pie. Happy Tuesday to everyone!

♫ As Tall As Lions - Sleepyhead

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Valborg i Lund


Smålands Nation 


Stadsparken


Lund


Hale To Nothing öl


Observatoriet


Myöhäiset vapputerkut Lundista. Täällä ollaan juhlittu vappua opiskelija-asuntoloissa, kierrelty kaupunkia ja muuten vaan eletty aika rennosti tätä elämää. Vappuaamuna yli puolet meidän breakfast clubin jäsenistä olivat Aberdeenissä asuneita, joten valmistimme tietysti brittibrekua. Eilen kävimme Malmössä pyörähtämässä, mutta tänään on palattava todellisuuteen ja research paperin äärelle. Toivottavasti kaikilla oli kivat vaput!

Late May Day greetings from Lund. We have celebrated May Day in student dorms, gone around the city and lived an easy life. On May First most of the members of our Breakfast Club had recently moved away from Aberdeen, so we had to make some Scottish breakfast. Yesterday we visited Malmö, but today it's back to reality and time to finish up a research paper. Hope you all had a great start of May!


 Sanni - 2080-luvulla

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

København











Erittäin lyhyet yöunet, kaupungilla kiertelyä ja kuvailua, päiväunia ja paleo-patukoita, kirjastossa istumista ja paljon omaa miettimisaikaa. Sellainen oli päiväni tänään Kööpenhaminassa. Matkustelu on ihanaa ja tällaisilla reissuilla sitä aina ihmettelee, että miksi olen käynyt täällä Köpiksessäkin vain kerran aikaisemmin. Nyt unta palloon, jotta jaksan Lundin monipäiväiset vappuhulinat. Öitä!

With one hour of sleep, I managed to enjoy beautiful Copenhagen, wandering around, reading in the central library, snacking loads, occupying my mind with small and unimportant thoughts, and photographing everything. Traveling is simply refreshing, and I can't believe that I have been to Copenhagen only once before. Now some well-deserved sleep before the May Day celebrations of Lund begin. Nighty night!

Nyt soi: Daughter - Lifeforms

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vihreä sydämeni pakahtuu

Hienoa, kun eduskuntaan saatiin kaksi maahanmuuttajataustaista edustajaa. Korkea aika!

We got two representatives who are from immigrant families into the parliament. About time!


Suurin osa valituista kannattaa pakkoruotsia! Ja tasa-arvoista avioliittolakia, vaikka sen asian luulisi jo olevan loppuun käsitelty.

Most of the new representatives a for keeping Swedish as a mandatory subject in our primary education! Most of them are also for the equal marriage law, but that issue should already be completely off the table.


Sitten aika ihmetellä suurinta puoluetta, eli nukkuvien puoluetta. Hei te 29,9% maamiehistäni, mikä on?! Suomi on monista syistä ihana, mutta erityisesti siitä, että täällä saa tehdä vaikka mitä - kirjoitella tällaisia postauksia ja äännestää! Hereille!

Then let us wonder what this situation with our biggest party is - those who slept when it was time to go voting. Hey you 29,9% of my fellow country men, what's up?! Finland is amazing for many reasons, but especially for that that we can write whatever we want in our blogs and vote! Wakey wakey!


Ei ihan turhat vaalit, vaikken kahta (oikeata) suurinta puoluetta kannatakaan. Nukahdin, kun Perussuomalaiset olivat vielä neljänsiä. Olisi varmaan pitänyt vaan jäädä nukkumaan.

Some good came from these elections, though I do not support the two (actual) largest parties. I fell asleep when the True Finns were still on fourth place. I should have probably never woken up.


Mutta viimeiskesi paras juttu. Olen niin uskomattoman iloinen Vihreiden vaalivoitosta, ettei tätä iloa tukahduta Soinit ja Sipilät - ainakaan vielä. Mutta katsotaan miltä naama näyttää, kun hallitusneuvottelut pärähtävät käyntiin.

Saving the best thing last. I am so happy that the Green party won our parliamentary elections. Soini and Sipilä cannot take this joy away from me, at least not for now. But let's see how I'll feel once the governmental negotiations begin.


Kivaa maanantaita ja uutta vaalikautta!

Have a happy Monday and the next 4 years!

Nyt soi: Kent - 999