tiistai 22. heinäkuuta 2014

Positivus 2014


Kuten jo hehkutinkin Facebookissa ja Instagrammissa, viime viikonloppuinen Positivus-festivaali oli helposti yksiä hauskimpia kokemuksiani ikinä. Luvassa iso läjä kuvia ja kilometri tekstiä, enjoy!


PERJANTAI
Saavuimme Salacgrivaan hieman odotettua myöhemmin, mutta se ei haitannut meidän menoamme! Teltan saimme pystyyn pimeälläkin, kun vilkkaat latvialaispojat tulivat innokkaina tarjoamaan apuaan. Siitä lähdimme sitten kiireen vilkkaan festarialueelle seurailemaan illan viimeisiä keikkoja. Aloitimme latvialaisesta Carnival Youthista, joka oli itselleni kiva uusi tuttavuus. Carnival Youthin jälkeen joimme vähän drinkkejä ja lähdimme kuuntelemaan meille aivan tuntemattomia DJ:tä (virolaiset MHKL & K-SEIN). Onnistuimme ujuttautumaan melkein eturiviiin ja hypimme täydessä katsomossa kuin suurimmat fanit konsanaan. Ja meillä oli aivan super hauskaa!! Musiikki alkoi tosin käymään liian kovaksi, joten lähdimme katsastaa rannan. Sieltä lähdimme aika pian nukkumaan - yö oli lähestulkoon muuttunnut jo päiväksi muutenkin. 


LAUANTAI
Monta tuntia ei ensimmäisenä yönä tullut nukuttua, mutta lähdimme aamupalan ja suihkun jälkeen festarialueen ihanalle rannalle. Positivuksen festarialue oli harvassa mäntymetsässä, jonne oltiin ripustettu valoja ja värikkäitä paperikoristeita, ja vaikka mitä muita erikoisia esineitä. Tunnelma oli suorastaan maaginen. Festarialue oli sitäpaitsi aivan leirintäalueen vieressä, joten uimisen ja auringonoton jälkeen ehdimme hyvin vaihtaa vaatteet Daughterin keikkaa varten. Daughterilla oli ihana live-esitys, kaikista näkemistämme sellainen herkin ja koskettavin.


Festareilla myytiin vaikka mitä siistejä hipsterimäisiä vaatteita ja rojuja, joita kävimme tottakai hypistelemässä. Shoppailun lomassa vastaan osui peili, joita en ollutkaan kolmeen päivään nähnyt. En ole varmaan koskaan aiemmin yllättänyt noin paljon itseni näkemisestä.


Kesän ensimmäinen bikinipäivä! Oli about time.


Emma ja Emman ihana asu. Paras festarikamu ikinä!!


Ellie Gouldingin keikka oli aivan mahtava! Niin iloinen ja energinen, ja satuimme vielä superkivojen latvialaistyttöjen viereen. Siellä sitten kaikki hypimme ja lauleskelimme Ellien tahtiin ja räpsimme selfejä minkä jaksoimme.


Ellien jälkeen lähdimme katsomaan Trickyä, joka veti omaperäisen ja mielenkiintoisen shown. Kun keikka loppui, aloimme Emman kanssa huutaa "we want more" ja "one more time", johon liittyi läheisyydessämme hengaileva mies, hänen ystävänsä, ja pian koko yleisö. Näin saimme meidän aloitteestamme Trickyn takaisin, oli aika siisti tunne ;)


Trickyn jälkeen lähdimme leirintäalueelle juomaan viiniä, mutta päätimme sittenkin vielä tulla takaisin katsomaan Kraftwerkiä. Kraftwerkiä enemmän innostuimme kuitenkin festarialueen riipputuoleista, jossa chillailimmekin hyvän tovin. Siitä lähdimme vielä uusien virolaistuttujen kanssa rellestää leirintäalueelle, mutta muutaman tunnin päästä teltta ja makuupussi huusivat nimeä.


Positivuksen ruokakojut yllättivät minut suuresti. Olin jo varautunut syömään ranskalaisia koko viikonlopun, muuta sen sijaan sainkin nautiskella durum-pastasta, ekoburgerista, raakaruoasta, tuoreista marjoista, vihanneksista ja hedelmistä sekä raikkaista smootheista. Uskomattominta tässä kaikessa oli se, etteivät nämä hifiruoat edes olleet niitä pizzan palasia kalliimpia. Vaikka miten innoissani olinkin tästä freesimmästä ruokatarjonnasta, en tosiaankaan ollut mikään #cleaneater koko viikonlopun ajan. Aurinkoon raahatun makuupussin päältä maistui šašlik ja lohkoperunat, sekä lämmin valkoviini muovimukista.


Olimme matkalla lataamaan kännyköitämme, kun Emma yhtäkiä lähti juoksemaan huutaen "ota musta aurinkotassi -kuva!!" Haha. Tällaiset ihmiset ovat ihan parhaita! :)


SUNNUNTAI
Sunnuntain keikat olivat parhaita! Hypimme MØn kanssa mudassa, torkuimme The 1975:n laulujen tahtiin, otimme NONONOn kitaristin kanssa selfien ja Bastillen johti koko yleisön yhteistanssin. Muutoin sunnuntain meno oli aika väsynyttä, mutta ihanista artistiteista, parhaista kamuista ja rennosta festarifiiliksestä tarttui energiaa. Viimeinen esiintyjä (The Kooks) jäi harmiksemme näkemättä, sillä järkeilimme, että kannattaa lähteä paremmissa ajoin ajelemaan takaisin Tallinnaa kohti. Automatka takaisin oli hilpeän hauska - mitäs muutakaan voisi odottaa viideltä väsyneen vapautuneelta festarijuhlijalta?


Arvatkaa kummilla oli parempi meno – minulla ja Emmalla vai lätäkössä kököttävällä miehellä? Voisi kuvitella, että lätäkössä olisi hieman kurjaa, mutta mies innostui pian kuvanottohetken jälkeen möyrimään mudassa oikein antaumuksella. Seuraan liittyi vielä joku krokotiilipukuinen sankari. Lätäkkömiehellä ja krokolla taisi loppujen lopuksi olla suurempi yleisö kuin koko festareiden pääesiintyjällä. Vaikka meilläkin oli aivan hullunhauskaa, en usko, että kenelläkään pystyi olla hauskempaa kuin lätäkkömiehellä.


Toivon todella pääseväni ensi vuonnakin Positivukseen ja line upin olevan edellisvuosien tavoin mahtava. Positivus ei edes käynyt kalliiksi - kolmen päivän festarilippu leirintäalueella maksoi 63 € ja kimppakyyti Latviaan ja takaisin 15 €. Vertauksen vuoksi kolmen päivän lippu Ruisrockiin ilman leirintäaluetta maksoi tänä vuonna 125 €. Suosittelen pitää Positivuksen mielessä, kun seuraavan kesän festarisuunnitelmat käyvät ajankohtaisiksi.


Hirveästi ei suomalaisia festareilla näkynyt, mutta yritetään kuitenkin: kävikö joku teistä Positivuksessa? Tai onko kukaan käynyt aiempina vuosina? Olisi mahtavaa jatkaa Positivus-hehkutuksia tuolla komenttiboksin puolellakin!! :)

Nyt soi: Wish I Stayed

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

XXVI LAULUPIDU "AJA PUUDUTUS. PUUDUTUSE AEG"


En nuorempana pitänyt Suomesta. Toivoin usein, että asuisimme edelleen Amerikassa. Olen myöhemmin kuitenkin oppinut arvostaa Suomea: kaunista luontoa, aitoja ihmisiä, ruisleipää, karjalanpiirakkaa, saunaa ja hassuja tapojamme. Sitä, että Suomessa kaikki on tuttua ja turvallista. Toki Suomessa on paljon vikojakin, mutta niin on jokaikisessä toisessakin maassa. Suomi on huonoista säistään ja juroista ihmisistään huolimatta todella ihana paikka, ja nykyään minua ärsyttää meidän suomalaisten taipumus vähätellä Suomea. “Ei tääl oo mitää, onneks Stadii sentää avattii se Staarpaksi” –tyyliin.



Tätä tismalleen samaa asennetta on havaittavissa täällä virolaistenkin keskuudessa. Ja tiedättekö, virolaisten Viron vähättely ärsyttää minua mahdollisesti vielä enemmän kuin suomalaisten Suomen vähättely. Kai se johtuu siitä, että itse olen niin innoissani tästä maasta ja elämästäni täällä, ja sitten joku tulee ja töksäyttää “miksi ihmeessä olet tullut kaikista paikoista tänne?”


Toissa viikonlopun ja laulujuhlien myötä tämä asenne kuitenkin katosi Viron ilmakehästä kuin tuhka tuuleen. Tallinnaan laululavalle nousi 20,000 henkinen kuoro laulamaan kansanlauluja, mitä koko maa seurasi innokkaana. Laulujuhlia vietettiin ensimmäistä kertaa Tartossa vuonna 1869, ja tapahtuma on siitä lähtien toistettu joka viides vuosi. Alunperin juhlat saivat alkunsa kansallisesta heräämisestä, ja sitemmin laulua on käytetty osoittamaan kansan mieltä vallan aikana. Kyseessä on siis erittäin tunnerikas ja merkittävä tapahtuma virolaisille. Ystäväni Ivo kuvaili laulujuhlia näin: “Laulujuhlat ovat hieno tapahtuma siksi, koska niihin kiteytyy koko Viron historia. Ne alkoivat ennen ensimmäistä itsenäisyyttä, jolloin laulettiin paljon vanhoista ajoista ja virolaisuudesta. Myöhemmin on laulettu Tanksan, Saksan, Ruotsin ja Venäjän vallasta. Nykyään saamme laulaa myös Neuvostoliitosta.”


Itse tapahtuma oli kaksipäiväinen. Juhlat alkoivat lauantai-iltana avajaisseremonialla, jossa laulettiin Viron kansallislaulu (on muuten niin outoa, kun sävel on sama kuin Suomenkin kansallislaulussa), sytytettiin juhlatuli ja kuunneltiin presidentti Ilveksen puhe.


Ystäväni Kelli: “Minusta on todella hyvä, että pääsit kokemaan laulujuhlat. Juhlat ovat niin iso osa meidän kulttuuriamme. Tänä vuonna laulujuhlat olivat vieläpä erityisen suuret ja kivat.”

Työkaverini Ainy: “Tänä vuonna paikalla oli paljon enemmän ihmisiä, kuin muutamana aiempana vuonna. Varmasti osittain hyvien säiden takia. Panin myös merkille, että tänä vuonna paikalla oli myös paljon ulkomaalaisia. Englantia, ruotsia ja suomea kuului puhuttavan paljon.”



Minulla tuli laulujuhlien väenpaljoudesta samanlainen absurdi olo kuin Kiinassa Tian’anemin aukiolla. Yleisö koostui n 150,000 ihmisestä. Se on 10% koko Viron väestöstä. Ihmisiä tulee Tallinnaan kaikkialta Virosta, ja nykyään myös kasvava määrä turisteja.

Kansan asuja, kukkaseppeleitä, lettipäitä ja sini-valko-mustaan pukeutuneita ihmisiä näkyi paljon.

Sunnuntaina laulujuhlat kestivät yli seitsemän tuntia. Laulujuhlat olivat kuin suuri piknik, jossa yksinkertaisesti juteltiin, kuunneltiin kuorolauluja, laulettiin mukana ja heiluteltiin Viron lippuja.  Tunnelma kohosi molempina päivinä loppua kohden. Ihmiset alkoivat laulaa mukana enemmän, ja lopulta koko areena seisoi ja keskittyi lauluihin täysin.

Laulujuhlissa myytiin ihan kaikkea. Kaverini oli nähnyt jopa 2nd hand kirjakaupan juhla-alueella. Myytävät ruoat olivat kuitenkin perinteistä virolaista keittiötä, mikä oli mielestäni hauskaa.

Ystäväni Karmen: “Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun en ollut laulamassa. Oli ihanaa nähdä laulujuhlat lavan toiseltakin puolen. Olin lähellä lavaa, ja aloin itkeä lempilaulujeni aikana.”

Työkaverini Ainy: “Laulujuhliin tulee mentyä, vaikka tietäisikin sen olevan hieman tukalaa. Olin itse paikalla muutaman tunnin, minuun tarttui tunnelma, ja sitten oli kiva lähteä kotiin katsomaan loput TV:stä.”

Suurimman osan elämästään ulkomailla asunut virolainen ystäväni Pat oli aivan innoissaan, kun pääsi ensimmäisiin laulujuhliinsa. “It has been pretty awesome.”


Ulkomaalaiselle laulujuhlat eivät varmasti tunnu samalta, kuin virolaisille. Seurailin itse laulujuhlissa olevien lasten meininkiä. Paikalla olevat aikuiset ovat laulujuhlista niin innoissaan juuri siksi, että heille on sitä vauvasta asti hehkutettu. Mietin, että onkohan pienillä lapsilla oikeasti hauskaa tapahtumassa. Sain vastauksen ystävältäni Liisalta: “Pian kuusi vuotta täyttävä siskon poikani jaksoi keskittyä ehkä pariin lauluun, mutta sitten huomio herpaantui täysin. ‘Voitaisiinko tehdä jotain muuta’, ‘mennäänkö leikkimään’, ‘tää on ihan tylsää’.”


Liisan siskon poika on seuraavissa laulujuhlissa 11-vuotias. On hyvin mahdollista, että hän pääsee koulunsa ja 20,000 muun kuorolaisen kanssa lavalle esiintymään. Esiintyipä tai ei, veikkaan silti, että tämä poika seuraa viiden vuoden päästä laulujuhlia jo aivan erilaisella mielenkiinnolla.


Kävikö joku muukin laulujuhlissa? Millaiset fiilikset jäivät pintaan?

Nyt soi: The Kooks - Stormy Weather