tiistai 9. joulukuuta 2014

Küsi iseendalt


Tallinnassa on ollut ihanan jouluista ja lumista! Odotan jo innolla joulua ja muutaman päivän lomaa Suomessa. Sunnitelmissa on jättimäinen jouluaatto parisenkymmenen sukulaisen kanssa, leffojen katsomista, shakkia isän kanssa ja toivottavasti myös kahvittelua vanhojen kavereiden kanssa.


Jouluista Tallinnaa oli kiva esitellä Suomesta vierailevalle Carlalle. Carla oli käynyt Tallinnassa viimeksi 14-vuotiaana, joten teimme perinteisen kävelykierroksen vanhassa kaupungissa ja päädyimme aina yhtä ihanaan Kohvik Klausiin päivälliselle. Suklaafondant marjajäätelöllä oli taivaallinen - sitä voimme molemmat suositella!


Kuten blogiani pidempään seuranneet ehkä tietävät, minulla on riittänyt tämän tapaisia vierailijoita Tallinnassa. Tämä on sopinut minulle paremmin kuin hyvin, sillä rakastan esitellä tätä uutta kotikaupunkiani näille vierailijoille. On myös mukavaa tutustuttaa ihmisiä vanhaan kotikaupunkiini Espooseen, mutta Espooseen ei arvattavasti ole aivan samanlaista tunkua kuin tänne Tallinnaan. Viime viikonloppuna sain kuitenkin kierrättää neljää amerikkalaista pitkin Haukilahden rantoja, ja ensi viikonloppuna sama toistuu Mulanin kanssa.


Minulla on hieman vaarallinen työpaikka...


22 vuotta tuli täyteen ikämittariini reilu viikko sitten. Juhlapäivänäni sain houkuteltua muutamat ystävät mukaani keskustan ulkopuolelle, tarkemmin sanottuna Kolm Sibulat -ravintolaan. Kolm Sibulat on yksi lempiravintoloistani täällä Tallinnassa. Mutakakku passionjäädykkeellä oli mitä maukkain synttärikakku. :)


Näitä 22-vuotissynttäreitä tuli muutenkin juhlistettua enemmän kuin olin suunnitellutkaan. Uskon kuitenkin, että meillä marraskuussa syntyneillä on velvollisuus piristää kavereitamme isoilla synttärikekkereillä keskellä tätä pimeintä vuodenaikaa. Tänä vuonna järjestimme kiitospäivä-teemaiset synttärijuhlat ystäväni Emmetin kanssa. Lindseyn ja Ineksen kanssa otettu selfie on nimenomaan näistä pippaloista.


Viime aikoina olen ollut hieman omissa maailmoissani. Kohta alkaa viimeinen lukukauteni kandina, tässä pitäisi siis tehdä jotakin päätöksiä oman tulevaisuutensa suhteen.

*

Näiden kahden lauseen kirjoittamisen jälkeen olen istunut tekemättömänä muutaman tunnin. Tarkoituksenani oli kirjoittaa aiheesta enemmännkin kuin nuo kaksi lausetta, mutta nyt ei ajatukset saati sitten kirjoittaminen luista. Hyvä aika mennä nukkumaan siis, nightynight.

Nyt soi: Foster The People - Ask Yourself

maanantai 1. joulukuuta 2014

Vasa, Vaasa


Tällaista tämä syksy on pitkälti ollut: kaupungista toiseen kiertelyä. En valita! Hauskaa on ollut. Mutta odotan jo rauhallisempia, jouluisempia päiviä tässä kuussa. Ennen kun pääsemme sinne asti, kertoilisin vielä viimeisimmästä reissustani, joka oli road trip parhaimpien tyttöjen kanssa Vaasaan.


Näiden samaisten tyttöjen kanssa olemme harrastaneen road trippailua aika ahkerasti. Suurinpiirtein tällä porukalla on matkustettu niin Jyväskylään, Lahteen, Kuopioon kuin nyt myös Vaasaan. Tällä kertaa Vaasa valikoitu matkakohteeksemme, sillä Venla on muuttanut sinne tänä syksynä opintojensa perässä.


Starttasimme matkamme melko aikaisin Espoosta, mutta koska ajelimme rauhalluseen tahtiin useamman paussin pitäen, olimme perillä vasta illallisaikaan. Päädyimme Fondikseen sinisimpukoille, namnam.


Isolla porukalla on välillä hankalaa löytää kaikille sopivaa matkustusajankohtaa, mutta tällä kerralla tuokin ongelma selätettiin varsin kivuttomasti. Itse rakastan Veronica Maggion musiikkia, ja kun bongasin artistin marraskuisen keikan Vaasassa, oli minun helppo ehdottaa tytöille reissupäivää. 


Olin kuullut, että Maggio on erittäin hyvä live-esiintyjä. Enkä joutunut pettymään! Keikan jälkeen suuntasimme vielä Vaasan (kuulemani mukaan) legendaariseen Club Fontanaan, jossa oli sattumoisin jonkun suomirappaajan keikka. Perjantaina tuli siis pompittua musiikin tahtiin niin, että lauantai-ilta meni tortilloita kokkaillessa ja hieman... erilaisempaa musiikkia kuunnellessa. 


Parasta Vaasan reissussa oli ehdottomasti ystävien näkeminen… Sitä kun tapahtuu harmittavan harvoin nykyään. Seuraava kohtaamisemme on kuintenkin jo perjantaina Annan YO-juhlissa - ihanaa! <3


Nyt soi: Zara Larsson - Rooftop

torstai 27. marraskuuta 2014

22. sünnipäev


Jõudsin veel sünnipäevaks videoga! Leiad siit eelmise aasta videot.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Den Haag


Marraskuun alussa irtiottoa arkeen tarjosi Hollanti ja Haagin reissu. Olen lyhyen elämäni aikana tavannut yllättävän monta Haagissa asunutta tai sieltä kotoisin olevaa ihmistä, mutten ole siitäkään huolimatta uhrannut kaupungille kovin montaa ajatusta. En olisi varmasti nytkään keksinyt kaupunkiin matkustaa, ellei ihana Emma olisi siellä viettämässä Erasmus-lukukauttaan.


Haagista tuli ensimmäisenä mieleen YK, NATO ja vastaavat kansainväliset järjestöt. Ja ne myös  tuntuivat olevan vahva osa Haagin kaupunki-fiilistä. Tärkeitä hallinnollisia rakennuksia oli melkein joka kulman takana. Haagista tuli mieleeni itseasiassa Skotlannin Aberdeen. Molemmissa on iso ranta ja paljon harmaita rakennuksia. Ja opiskelevia tuttaviani.


Aikamme kului rannalla ja kaupungilla käppäillen, ravintoloissa syöden, ja itsekin teimme ruokaa Emman asuntolan keittiössä. Sain myös ilon tavata Emman ystäviä, jotka tutustutimme Vana Tallinna -shotteihin ennen klubille lähtöä.


Taidetta kävimme ihailemassa Haagin rannalla ja Gemeentenin museossa. Gemeenteniä kiertelimme muutaman tunnin, välillä yksinämme ja välillä yhdessä hassuimmille töille nauraen. Gemeentessä oli useampi näyttely ja suuri peruskokoelma. Tykkäsimme molemmat todella paljon.


Haagin parhaaksi kahvilaksi nousi Hometown Coffee. Hollannissa sai useammassa kahvilassa keksin tai suklaakonvehdin sijasta pienen kakkupalan kahvin kylkijäisenä. Hauska idea, mielestäni.


Kiitos Emmalle ihanasta lomasta. <3 Hänkin kirjoitti postauksen vierailuistani, sen voi halutessaan lukea täältä.


Nyt soi: Dry The River - Bible Belt

torstai 20. marraskuuta 2014

Spotters Weekend 2014

Spotters 2014. Kuva: Mankica Kranjec

Nyt en tiedä mistä aloittaa. Ehkä ensimmäiseksi voisin pahoitella hiljaista postaustahtia, ja seuraavaksi mainita, että vietin muutama viikko sitten yhden elämäni parhaista viikonlopuista Amsterdamissa. Valehtelematta ja liioittelematta.

Luovaa kirjoitusta. Kuva: Dmitri Korobtsov

Minut otettiin viime helmikuussa mukaan Spotted by Locals -blogiyhteisöön jakamaan Tallinna-vinkkejäni. Spotted by Localsiin kuuluu Tallinnan lisäksi 56 kaupunkia Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jokaisella kaupungilla on noin keskimäärin viisi bloggaajaa, jotka kertovat omien kotikaupunkiensa parhaista menopaikoista.

Parhaan tarinan äänestys, kuvassa Nikolai ja Bennie. Kuva: Mankica Kranjec

Pääsin Spotted by Localsiin ihan samalla tavalla, kuin mihin tahansa muuhunkaan työpaikkaan: lähetin rekrytoijille CV:ni ja kirjoitusnäytteeni, mitä seurasi haastattelu Skypessä. Muistan kuinka jännitin tuota haastattelua - toivoin nimittäin todella paljon pääseväni SbL:n Tallinna-bloggaajaksi. Tällä kertaa jännitykseni palkittiin, ja haastattelun jälkeisenä päivänä allekirjoitin erittäin iloisena työsopimuksen. En tosin siinä vaiheessa osannut edes aavistaa, mitä kaikkea minulla oli edessäni Spotted by Localsin kanssa.

DeSlangin pingisturnaus, kuva: Dmitri Korobtsov

Spotted by Localsin perustajat Sanne ja Bart tulivat käymään Tallinnassa viime toukokuussa, ja me tapasimme heidät yhdessä toisen Tallinna-bloggarin Dmitrin kanssa. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, että minulla on Spotted by Localsin kautta kontaktit 57 kaupunkiin valmiina. Kesällä hyödynsin tätä verkostoa ja tapasin euroreissuni aikana Vilnassa Šarūnaksen ja Marekin, Varsovassa Magdan, Prahassa Janan ja Wienissä Davidin, Julian ja Andreaksen. Ajattelin silloin, että miten kaikki nämä kahdeksan blogikollegaani voivatkaan olla aivan huipputyyppejä.

Kamilė ja Annina, Team Balticin hyperaktiivisimmat jäsenet. Kuva: Kamilė Naraitė

Muutama viikko sitten Bart ja Sanne kutsuivat meidät kaikki 200 bloggaajaa Amsterdamiin tutustumaan toisiimme. Ja voi että… Meistä pääsi paikalle vajaa 100, ja kaikki olivat niin mielettömän mukavia ihmisiä. Kaikille oli todella helppo jutella ja meille syntyi nopeasti mitä hulluimpia inside-juttuja. Sunnuntaina tuntui siltä, kuin olisin tuntenut nämä ihmiset jo paljon pidempään. Ihmeellistä, miten omasta kotikaupungistaan kirjoittelu yhdistää ihmisiä näin paljon.

Reissun parhaimpia uusia tuttavuuksia: Stefan ja Kamilė. Kuva: Dmitri Korobtsov

Yövyimme Amsterdamin kanaalejen laivahotelleissa. Perjantaina saavuimme laivoille seitsemän aikaan, kaikilla mukanaan syötävää tai juotavaa omasta maastaan. Valmistimme Dmitrin ja Nikolain kanssa virolaiset herkkumme esille, minkä jälkeen maistelin Tobyn tuomia skotlantilaisia tablet-karkkeja, belgialaisten seljankukasta valmistettua Roomer-juomaa ja muita juhlapöydän ihmeellisyyksiä. Antin, Elinan, Kathrinin ja minun ihmetykseksemme Salmiakki-shotit nousivat illan hitiksi. Niistä ihan oikeasti pidettiin!

DeSlangin asunnossa, kuvassa Jošt ja Kamilė. Kuva: Dmitri Korobtsov

Lauantai alkoi aamiaisella ja luovan kirjoittamisen harjoituksella, minkä jälkeen kuvasimme hieman promovideoita SbL:lle. Sitä seurasi kaupunkikierros aurinkoisessa Amsterdamissa ja lounas Compagnietheaterissa. Lounaspaikassa Bart kertoi meille blogiyhteisömme alusta ja tulevaisuuden suunnitelmista, keskustelimme sosiaalisesta mediasta ja saimme esittää yleisiä parannusideoita sivustollemme.

Ping pong dance, kuvassa Gol ja Kamilė. Kuva: Wouter Spitters

"Virallisen" osuuden jälkeen lähdimme taiteilijoiden valtaamaan (=squattaamaan) DeSlang-taloon. Siellä meitä odotti hollantilaiset juustot, baari ja neljä pingispöytää. Järjestimme 100 ihmisen pingisturnauksen, johon väsyimme aika pian Kamilėn ja Golin kanssa… Aloimme sen sijaan tanssimaan pingismailojen ja -pallojen kanssa! Pian muutkin innostuivat mukaan, ja kohta olimmekin vallanneet yhden pingispöydistä ja iroittaneet siitä verkon. Kehittelimme pingiksestä omanlaisemme diskoversion, jossa pallo lensi ties minkälaisissa kaarissa ja kierteissä ympäri pöytää ja me jorasimme yhtä ihmeellisin liikkein sen ympärillä. Sillä hetkellä ajattelin, että olen mielettömän onnekas ihminen: harva pääsee elämänsä aikana viettää näin hulvattoman hauskaa viikonloppua 40 eri kansailaisuuden seurassa.

Sunnuntaimarketti, kuvassa Renata. Kuva: Cinthya Uribe

Pingisdiskon jälkeen disko jatkui laivahotellissamme. Teimme itse muovimukeista kaiuttimet ja hoilasimme Teenage Dirtbag -biisiä taukoamatta. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja menin varmaan kolmen aikaan nukkumaan - jotkut eivät menneet ollenkaan. Sunnuntaina suuntasimme aamiaisen jälkeen torille, josta lähdimme yksitellen juna-asemalle ja kotia kohti. Me tosin ehdimme vielä kierrellä Amsterdamin kaanaleja ja syömään pannukakkuja Stefanin ja Angelinan kanssa ennen kun hyppäsin Haagin junaan.

Kuva: Cinthya Uribe

Hollannista oli hirmu vaikea lähteä kotiin, etenkin, kun piti hyvästellä uudet kaverit. Onneksi olemme jo suunnitelleet Baltic Spotters Weekendiä, Tallsinki Spotters Weekendiä ja #occupyjoststreet2015 -tapahtumaa jäätävän suuressa WhatsApp -ryhmäkeskustelussa. Ihanaa olla mukana Spotted by Localsissa! Käykää ihmeessä tsekkaamassa minun artikkelini täältä.

Nyt soi: Wheatus - Teenage Dirtbag

perjantai 31. lokakuuta 2014

Amsterdam


Kun saavuin eilen illalla Amsterdamiin, minulla tuli tasan sama fiilis, kuin muutaman vuoden takaisella Barcelonan -reissullani. Ajattelin silloinkin saapuessani Barcelonaan alkuillasta, että tästä kaupungista pidän, täällä on sitä jotain.


Torstain alkuillasta Amsterdam kuhisi iloisia ihmisiä, kun suunnistin hostelliin. Boheemi ja monikulttuurillinen fiilis oli käsinkosketeltava. Minähän hain alunperin Amsterdamiin opiskelemaan. Vasta eilen illalla, Amsterdamiin ensikertaa tulleena, alkoi tosissaan harmittaa, etten päässytkään opiskelemaan tänne. :D No, ehkä sitten maisterintutkintoa suorittamaan...


Meillä on täällä Spotted By Locals -bloggaajien tapaaminen. Meillä on vaikka mitä ohjelmaa viikonlopuksi, joten olen tänään tehnyt koko päivän kouluhommia. Tiedän, aikamoista tuhlausta tulla Euroopan toiselle puolelle kirjoittelemaan esseitä… Tiedän kuitenkin, etten olisi pystynyt kunnolla nauttimaan tulevasta viikonlopusta, ellen olisi ensin keventänyt työlastiani... Tämä kertonee jotain stressileveleistäni. :D


Kouluhommat hoituivat suurimmaksi osaksi Trust -nimisessä ravintolassa, joka toimii aika hauskalla konseptilla. Ruokalistassa ei ollut minkäänlaisia hintoja, vaan maksat ruoasta omatuntosi mukaan. Tilasin itse thaimaalaisen klassikkoaterian pad thain raakaversion, eli rad thain. Olen hieman PA, joten maksoin annoksesta 5€, vaikka se olisi ehdottomasti ollut korkeamman hinnan arvoinen! Trust löytyy kivan ulkomarketin vierestä, osoitteesta Albert Cuypstraat 210.


Hassua muuten tulla johonkin uuteen paikkaan, joka vastaakin täysin omia mielikuviaan. Kanaalit ja rakennukset ovat yhtä kauniita, mitä olin kuvitellut. Koko kaupungin meininki on rento ja pyöriä saa väistellä. Joka kulman takaa löytyy joku ihana juustokauppa tai kahvila. Odotan jo innolla tulevaa viikonloppua, Amsterdamiin paremmin tutustumista, ja muiden Spotted By Locals -tyyppien tapaamista.


Amsterdam on ollut haavematkakohteenani jo pitkään. 15-vuotiaan lensin Ranskasta Suomeen Amsterdamin kautta, ja muistan ihailleeni kaupunkia lentokoneen ikkunasta. Päätin silloin, että tulen Amsterdamiin joskus kiertelemään ja katsastamaan Anne Frankin talon ja Van Goghin museon. Saa nähdä toteuuko kumpikaan tällä reissulla, mutta kuten äitini aina sanoo: jotain pitää aina jättää ensikertaan.


Ihanaa viikonloppua ja Halloween-iltaa kaikille!

Nyt soi: Anthony Hamilton - Charlene

tiistai 28. lokakuuta 2014

Töö, nutitelfonid ja kiisud


ESN Estonian työpäivä Tarttossa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin kunnolla mukana ESN:n toiminnassa. Ja valitettavasti näyttää vähän siltä, ettei aikani riitä tästä edeskään sen aktiivisempaan osallistumiseen. Mutta, ainakin kävin katsomassa ja kokeilemassa - ja kiva päivä olikin uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa. :)


Maailman täydellisimmät nachot à la Petra ja Annina!


Mitä mieltä olette älypuhelimista, varastavatko ne ihmisten huomion oikeasta elämästä, kuten väitetään? Itse pidän suurimmaksi osaksi puhelimen laukussa, kun vietän aikaa kavereiden kanssa - etenkin, jos olen kahdestaan jonkun kanssa. Isommissa porukoissa saatan välillä vilkaista puhelintani nopeasti, ja yleensä se saa aina huomautuksen osakseen. Yleensä huomautukset heitetään vitsinä, mutta olen silti hieman ihmetellyt, että miksi. Mielestäni on ihan ok katsoa puhelintaan välillä, kunhan ei siis jatkuvasti ja muita häiritsevästi. Kokeeko joku muukin asian näin, vai olenko yksin tämän ajatuksen kanssa? Tämän kuvan nappasin viime viikonloppuna Frankissa. Tilannetta hieman lavastettiin. :D


Kävin viimein testaamassa Kuus Hernest -luomukahvilan. Sain hyvää härkäkeittoa ja kahvila oli muutenkin viihtyisä ja rauhallinen. Ainoat miinukset tulevat ruokalistan suppeudesta (tarjolla oli lauantaiaamuna vain kahta keittoa) ja sijainnista. Ymmärrän tosin, ettei luomukahvilassa varmaankaan ole mahdollista pitää kovin montaa erilaista annosta tarjolla. Syrjäisellä sijainnilla taasen taataan kahvilan rauhallinen fiilis ja maltilliset hinnat. Kuus Hernest tarjoilee sunnuntaisin brunssia, se pitää ehdotommasti käydä testaamassa.


Proud friend moment, kun olin seuraamassa Patin ensimmäistä keskustelupaneelia Viron ulkoministeriössä. 


Tallinnaan avattiin hetki sitten kissakahvila. Kissakahvila Nurrissa asustaa noin kymmenen kissaa, joiden kanssa saa seurustella kahvittelun lomassa. En muutoin ole ehtinyt tutustua kissakahvilaan, mutta uusi radiostudiomme sijaitsee kahvilan tiloissa. Sen sijaan Tallinnapäiväkirja -blogin Ida kirjoitti hyvän ja kattavan jutun tästä uudesta Nurrista. Lisäksi Ida tekee vapaaehtoistöitä kissatalossa, josta hän on kirjoittanut tässä postauksessa.


Loppuun videota koulumme jokavuotisesta International Express -tapahtumasta. Tapahtuman ideana on esitellä omaa kulttuuriaan ruoan ja esityksien muodossa. Tänä vuonna esiintyjät olivat erityisen hyviä, tunnelma oli ihan uskomaton. Ei ehkä mikään laadukkain videopätkä, mutta eiköhän fiilis tartu tuollaisestakin.

*

Tässä muutamia mukavia juttuja viime päiviltä. Muutoin elänkin sitten vähän kuivempaa ja työntäyteistä aikaa, haha. Ylihuomenna tosin koittaa pitkään odotettu Hollannin matka, jee!! Ensi kerralla kuullaan siis Hollannin kuulumisten kera.

Nyt soi: Stromae - tous les mêmes