maanantai 1. syyskuuta 2014

Suve viimane

Euroreissun jälkeiset, kesän viimeiset hetket Tallinnassa ja Espoossa, sekä muuaalla Virossa ja Suomessa:


  • Euroreissuni jälkeen meno jatkui vauhdikkaana: Julie ja Laura tulivat Suomesta luokseni viikonlopuksi. Juhlimme Emman läksiäisiä Heinekenilla ja hollantilaisilla juustoilla. Sukulaisilta saamaani liilaa Tattingeria olin säästellyt johonkin erityiseen tilaisuuteen, ja vihdoin tuli odotettuakin parempi syy korkata tämä pullo: Lindsey ja Pat menivät kihloihin. <3 



  • Onnistuin yhtenä päivänä lukita itseni ulos kotootani. Pääsin siis kokeilemaan kodittoman elämää, kun odotelin keskiyöhön asti vuokraemännän ja vara-avaimien saapuvan Tallinnaan. Aurinko, mustikat ja meri kuitenkin tekivät tästä ihan mukavan kokemuksen.



  • Sisarus-polaroidselfie Cean & Fransun häiden vieraskirjaan. Oli kyllä ihanimmat häät ikinä - niin paljon rakkautta ja iloisia ihmisiä ei ole Uunisaari varmasti ennen nähnyt. <3 Hääjuhlien jälkeisenä päivänä vietettiin toiset superonnistuneet juhlat: Artun valmistujaiset ja läksiäiset meillä Espoossa. Läksiäiset, koska Arttu muutti juuri Lundiin opiskelemaan. Kannattaa muuten tsekata veljeni uusi blogi, jos opiskelijaelämä Ruotsissa kiinnostaa.



  • Seuraavana viikonloppuna otettiin ja lähdettiin musiikkiviikoille Tarttoon Kellin ja Eliksen kanssa. Oli kyllä ihan parasta jammailla parhaiden tyyppejen kanssa Carnival Youthin, Graciaksen ja virolaisten DJ:den tahtiin. Mutta, mihin tämä jammailu johtikaan..? Musisoivan kaverini kanssa backstagelle, jossa minä sitten järkkäsin juomapelin kaikille siellä oleville. Tietysti, what else :D Hauskaa oli, ja nukuimme aamun ensimmäisessä junassa koko matkan takaisin Tallinnaan.



  • Bileissä kävin ahkerasti koko viime viikon Tallinnassakin - olihan sentään koulumme orientation week ja olenhan sentään työnsä kunnolla tekevä tukioppilas. Yöelämään innostuu lähtemään vielä helpommin, kun kotona asuu iso liuta kekkeröiviä kavereita. Alla näkyvät Siiri ja Kelli olivat täällä muutaman päivän, Tallinnaan juuri muuttanut kämpätön Anni on majaillut täällä koko viikon, ja näiden lisäksi myös Triin, Anil ja Anttonikin ovat löytäneet itsensä minun varapatjoiltani. Mennyt viikko on ollut yksi hauskimmista koskaan - kiitos näiden (ja muiden menossa mukana olleiden) kavereiden.



  • Railakkaan orientaatioviikon vastapainoksi lähdin viettää rauhallista viikonloppua Suomeen. Hengailin teekupposten ja lukiokavereiden kanssa mBarin terassilla, juhlistin serkkuni rippijuhlija ja mökkeilin mummin ja ukin kanssa Inkoossa.




Arvatkaa mikä on ihan hullua? Huomenna alkaa viimeinen yliopistovuoteni täällä Tallinnassa. Tasan vuoden päästä sitä ollaan jo humanististen tieteiden kandidaatteja siis. Kaksi viimeistä vuotta ovat menneet aivan hujauksessa. Outoa on myös se, että tämä on mitä todennäköisimmin viimeinen vuoteni Tallinnassa. Viimeisen vuoden lupaus: ottaa tästä kaikki ilo irti. :)

Nyt soi: Veronica Maggio - Bas gillar hörn

lauantai 30. elokuuta 2014

Päev Kultuurikilomeeteril

Ajattelin jakaa vielä viimeisen kesävinkin Tallinnaan. Otollisempi ajankohta olisi toki ollut jo muutama kuukausi sitten, mutta luulisin, että joku osaa soveltaa tätä vinkkiä talvikäyttöönkin. Ja onhan tässä vielä monta hyvää elokuista päivää jäljellä, ja kyllä niitä aurinkopäiviä mahtuu aina muutama syyskuullekin. Muutoin vinkki olkoon vinkattu jo ensi kesää varten valmiiksi.


Vuonna 2011 Tallinnan kaupunki muutti vanhan junaradan rantakaduksi. Rantakadusta tuli 2,2 km pituinen ja se nimettiin Kultuurikilomeeteriksi. Näiden reilun kahden kilometrin varrelta löytyykin vaikka mitä kulttuurikohteita: Linnahall, Lennusadam ja Patarein vankila kuuluisimpina esimerkkeinä. Kulttuurikilometriltä löytyy oikeastaan niin paljon näkemistä ja tekemistä, että sille voisi omistaa kokonaisen päivän. Tästä ajatuksesta inspiroituneena suunnittelin päiväohjelman Kultuurikilomeetrille.


10:00 Aamiainen Kamahouse Köökissä
Valitsemani aamiaisravintola Kamahouse Köök ei ole ihan Kultuurikilometrin varrella, mutta ravintola on näkemisen arvoinen: diner-tyylinen rafla kuin suoraan jostakin Greasen tapaisesta jenkkileffasta pienellä virolaisella twistillä. Monet ravintolan tarjoilemat annokset nimittäin sisältävät virolaista kama-jauhetta. Luet lisää ravintolasta postauksistani täällä tai Spotted By Localsissa. Kamahousesta kävelee n. 20 minuutissa Kultuurikilomeeterin itäpuolelle, josta päivä voi lähteä kunnolla käyntiin.


12:00 Puistojoogaa Kalamaja kalmistuparkin puistossa
Nimenomaan Kultuurikilomeeterin itäpuolella sijaitsee lempipuistoni koko Tallinnassa: Kalamaja kalmistupark. Puiston syrjäinen sijainti tekee siitä kaupungin rauhallisimman ja huonosti ajeltu nurmikko ja rikkaruohot tuovat puistolle rosoista, omanlaista kauneutta. Lisäksi puiston historia on varsin mielenkiintoinen - siitä luet lisää täällä. Käyn Kalamaja kalmistuparkissa lähinnä lenkkeilemässä. Lenkeilläni bongailen usein puistojoogailijoita. Heidän touhunsa näyttää niin uskomattoman chilliltä, että unelmoin itsekin puistojoogailusta. Täydellinen Kultuurikilomeeter -päiväni lähtisi siis ehdottomasti käyntiin puistojoogan merkeissä. Sen jälkeen voisi vielä kivuta puistossa sijaitsevaan kellotorniin ja jatkaa matkaa.


14:00 Kierros Patarein vankilassa
Puiston kellotornista ei ole montaakaan metriä Patarein vankilaan. Mielestäni kaikkien Tallinnaan reissaavien suomalaisten tulisi nähdä Patarei. Patarei on siis hylätty vankila, joka nykyään toimii museona ja kulttuuritapahtumien pitopaikkana. Vankilaan saa järjestettyä kierroksia, joita kannattaisin kokeilemaan. Osa oppaista on itse ollut vankilan poliittisina ja täysin syyttöminä vankeina. Oppaan kanssa tai oppaatta kierros vankilassa on järisyttävä kokemus. Ei voi uskoa, että näin lähellä Suomea on vielä vajaat 20 vuotta sitten ollut toiminnassa näin kolean karmea vankila. Vankilakierroksen jälkeen kaffet ja huikopalan voi nautiskella Patarein vankilan kahvilassa. Kuullostaa ehkä ankealta sekin, mutta kyseinen merikahvila taitaa olla lempparini koko Tallinnassa.


16:00 Kiertelyä ja kuvailua
Tajusin juuri, että sana "rantakatu" saattaa antaa Kultuurikilomeeteristä hieman romantisoidun kuvan. Oikeastihan tämä kävelykatu ei ole mitenkään postikorttimaisen kaunis, vaan aika päinvastainen. Sen varrelta löytyy lähinnä rikkaruohoa, lahonneita puita, graffitiseiniä, kalamiehiä, vanhoja tehtaita ja muita hylättyjä rakennuksia. Ehkei ihan kaikkien juttu - mutta mielestäni juuri tällainen ympäristö on mielenkiintoisinta kuvattavaa. Varaisin siis Kultuurikilomeeter -päivälleni runsaasti aikaa kuvailulle ja päättömälle haahuilulle. Tällä ajalla voisi myös syödä vähän lounaseväitä, ettei vaan kuukahda kesken kaiken hauskan.


17:00 Piipahdus Eesti Disaini Majaan
Haahuilun edetessä Kultuurikilomeeteriä eteenpäin vastaan tulee Kalatori, jota vastapäätä sijaitsee Kohvik Klaus ja Eesti Disaini Maja. Eesti Disaini Maja on pikkuinen puoti, jossa on myynnissä virolaisten suunnittelijoiden (käsin)tekemiä vaatteita, koruja, sisustustavaroita, koriste-esineitä ja muuta pientavaraa. Käyn itsekin kohtuullisen usein Disaini Majassa pyörimässä - tavarat miellyttävät silmää vaikkei mitään ostaisikaan. Ja täältähän sitä juuri ostaisi ihan parhaat tulijaiset kotiin vietäviksi.


17:30 Pingismatsi Kanalassa
Disaini Majan vieressä sijaitsee vanhaan tehtaaseen rakennettu ravintola/kulttuurikeskus/yöklubi nimeltään Kanala. Kanalassa on myös pingispöytiä, joten menisin ennen päivällistä katsastaa Kanalan menon ja pelaamaan pari pingisottelua.


18:00 Dinneri Moonissa
Kultuurikilomeeterin varrelta löytyy vaikka mitä helmiä, joista yksi hyvä esimerkki on Kohvik Moon. Tämä venäläistyylinen ravintola on yksi suosikeistani, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan sanovan paikasta mitään pahaa. Kultuurikilomeeter -päivän illallispaikaksi varaisin pöydän ehdottomasti Moonista, vaikka lähistöllä on muitakin kivoja rafloja. Moon on niistä kuitenkin ehdottomasti parhain.


20:00 Linnahallin katolle kiipeäminen
Dinnerin päälle kannattaa vielä kävellä Kultuurikilomeeteriä muutama metri eteenpäin ja kiivetä Linnahallin katolle. Sieltä avautuu upeat maisemat koko Tallinnan yli. Katsokaahan, löydättekö nämä 10 maamerkkiä: Patarein vankila, Olevisten kirkko, Tallinnan raatihuone, Alexander Nevskjin katedraali, Viru-hotelli, Tallinnan Metodistikirkko, Tallinnan laululava, Piritan luostari, Piritan ranta ja Tallinnan TV-torni.


Mitkä ovat teidän suosikkinne Kultuurikilomeetrillä?

Nyt soi: Eva & Manu - Empty

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Lendav Taldrik


Kesän alussa Tallinnan hipstereimmälle kortellille, Telliskivelle, avattiin uusi, aasialaisvaikutteinen ravintola Lendav Taldrik (=lentävä lautanen). Meillä oli Emman kanssa muutama tunti aikaa Tallinnassa ennen Positivus-festivaaleille lähtöä, joten kävimme testauttamassa tämän ravintolauutuuden.


Ruoan lisäksi ravintolan positiivinen yllätys oli niiden hinnat. Siinä missä Bollywoodin terassilla sai maksaa samaa hintaa kuin Helsingin intialaisissa, oli Lendav Taldrik superedullinen! Kalliimmastakaan annoksesta ei makseta yli kymmentä euroa. Vanhasta kaupungista löytyy aivan ihania aasialaisvaikutteisia ravintoloita, mutta niistä joutuu nykyisin maksaa miltei samaa hintaa kuin suomalaisissa Aasia-rafloissakin. Lendav Taldrikin semisyrjäinen sijainti mahdollistaa edullisen hintatason.


Listalta löytyy eniten intialaiskeittiön annoksia. Söin itse tarka dalin, joka on tuollainen keltainen linssikastike. Megahyvää oli.


Lendav Taldrikin sisutus on pirteän värikäs ja kodikas. Rafla on auki yömyöhään, ja mahtavan ruoan lisäksi siellä tarjoillaan erilaisia kulttuuritapahtumia. Kannattaa tsekata Lendav Taldrikin Facebook -sivu, jotta pysyy ajan tasalla kaikista tapahtumista.


Jos siis halajaa Tallinnasta aasialaista ruokaa, ensimmäinen suositukseni on ehdottomasti Lendav Taldrik. Kivat liiketilat (alla näkyvää charmanttia terassia unohtamatta), mahtava ruoka, hyvät hinnat! Telliskivellä on sitäpaitsi kaikkea muutakin jännää, joten alueen katsastus kannattaa muutenkin. Lendav Taldrik löytyy osoitteesta Telliskivi 60 A.


perjantai 15. elokuuta 2014

Euroreissu

Riian Art Nouveau -kaupunginosa

Onpas tässä taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä tämän vajaan viikon aikana, kun olen ollut takaisin Tallinnassa. Juhlimista, kavereita, töitä, koulumme uusiin oppilaisiin tutustumista, hukkuneita avaimia, liian vähän unta ja naurun kyyneleitä. Huomenna vauhdikas meno jatkuu, kun suuntaan Suomeen häiden, valmistujaisten ja läksiäisten viettoon. Mutta, näitä juttuja ennen palataanpa vielä hetkeksi tuohon euroreissuuni… Haluan tehdä siitä pienen yhteenveto-postauksen.

Praha oli kuin real-life Disneyland

Kahden viikon Itä- ja Keski-Euroopan bussiretkeni oli kokonaisuudessaan aivan upea. Keksin idean Itä-Euroopan kiertelyyn jo silloin, kun kävi varmaksi, että viettäisin koko kesän Tallinnassa. Täältä sitä hyppää niin helposti Riian bussin kyytiin, josta sitten koko Itä-Eurooppa alkaakin jo avautua. :) Tällä kertaa jatkoin Riiasta Vilnaan, Varsovaan, Prahaan ja Wieniin. Wienistä lensin Tallinnaan. Kaikki kysyvät, joten vastaan heti. Pidin kaikista kohteista, mutta Vilna nousi yli muiden. Kauniita rakennuksia, historiaa, kulttuuria, kivoja ravintoloita ja muita kuppiloita, kauniita ihmisiä, edullista, vähän turisteja… Vilna olisi mielestäni täydellinen, jos se vaan olisi meren rannalla.

Kolmen ristin mäki on Vilnan korkein kohta

Kalliiksi tämä reissu ei käynyt, sillä maksoin kaikista majoituksista, lento- ja bussilipuista yhteensä alle 400€. Säästin jonkun verran sillä, kun nukuin kolme yötä bussissa.  Muuhun elämiseen yritin käyttää 20€ päivässä. Tämän kanssa luovutin täysin Wienissä, mutta muissa kaupungeissa pysyin kutakuinkin tavoitteessani. Rahaa meni ehdottomasti eniten ruokaan, koska tykkään syödä ulkona. Tässä olisi voinut säästää pitkän pennin helposti, mutta itseäni ei haittanut rahan kuluminen hyvään ruokaan ja viihtyisiin rafloihin. Aivan parhaita sivustoja näiden viihtyisien raflojen ja muiden ug-paikkojen löytämiseen ovat Like A Local ja tietystikin meidän Spotted By Locals.

Yksi reissun kivoimmista illoista oli WUKissa, jossa tapasin Wienin Spotted By Locals -tiimin.

Olen superonnellinen, ettei minulle sattunut matkan aikana mitään. Toisin kuin Indonesian reissulla, tällä kertaa olin jopa hankkinut matkavakuutuksen World Nomads -sivustosta. Joku vinkkasi kommenttiboksissa tuosta sivustosta, ja tämän kokemuksen perusteella se on helppo ja luotettava vaihtoehto matkavakuutuksen hankintaan meille ulkosuomalaisille. Niin, ja vakutuuksen lisäksi kannattaa aina tehdä matkustusilmoitus ulkoministeriöön, lähtisi sitä sitten mille tahansa reissulle. Ilmoituksen tekoon kuluu muutama minuutti, joten se on todellakin sen arvoista, jos vaikka sattuisi käymään jotakin. Ikinä kun ei voi tietää.

Reissun mielenkiintoisin päivä oli Varsovan kansannousun muistopäivä

Kaiken kaikkiaan minulla jäi todella kivat fiilikset tästä matkasta. Olin jokaisessa maassa vain muutaman päivän. Oli itseasiassa hieman rankkaa vaihtaa paikkaa niin usein - aina, kun oli jo pikkuisen oppinut kaupungin tapoja, piti jo lähteä seuraavaan paikkaan. Toisaalta oli hienoa huomata, miten nopeasti pääsin mukaan kaupungin fiilikseen. Matkustin yksin, mutten kertaakaan tuntenut oloani yksinäiseksi. Kiertelin kaupungilla yksin, mutta viihdyin omassa seurassani. Iltaisin ihmisiä kaivatessani sain uusia ystäviä hostelleista täysin ongelmitta. Siispä sanon: kannattaa lähteä yksin reppureissailemaan pitkin Eurooppa. Opit, näet, koet ja tunnet aivan uusia juttuja silloin.
Nyt soi: Carnival Youth - Seasons

lauantai 9. elokuuta 2014

Wien


Moikka ja terkut taas Tallinnasta! Saavuin takaisin tänne eilen alkuillasta. Kotiinpaluu on sujunut todella mukavissa merkeissä, sillä sain kaksi ihanaa Suomi-kamua tänne viikonloppuilemaan kanssani :) Kaverit nukkuvat vielä eilisen (kohtuu railakkaan) illan jälkeen, joten minä voisin vielä kertoilla euroreissuni viimeisestä kohteesta - Wienistä!


Ensimmäisenä iltana tapasin Wienin Spotted By Localsin bloggarit. Julia oli valinnut meille todella kivan paikan illanviettoon – WUKin. WUK, eli Werkstätten und Kulturhaus, on vanha teknillinen ammattikoulu, jonka taiteilijat ovat vallanneet käyttöönsä. Siellä järjestetään bileitä ja konsertteja, sekä muita taiteellisia tapahtumia. Jos viime postauksessa kehuin Vilnan Loftasta reissun parhaaksi yökohteeksi, niin tulee WUK perässä erittäin hyvänä kakkosena. Kannattaa ehdottomasti tseakata kyseinen kulttuurikohde Wieniin matkatessa. Ylempi ja alempi kuva ovat molemmat siellä otettuja.


Torstaiaamusta lähdin kiertelemään Stadtparkin puistoa, jossa pukumiehet istuskelivat business-piknikeillä ja lapset säikyttelivät puluja ja haikaroita.


 Olin 14-15-vuotiaana pinkkiin pukeutuva kikatteleva teiniprinsessa. Tuolloin monet varmaan luulivat minun kuuntelevan NRJ:n hittilistoja, mutta oikeasti popitin tasan yhtä CD:tä. Ilmaiseksi saatua kokoelmaa Mozartin klassikkosävelmistä. Näihin aikoihin koittivat myös pikkuveljeni 11-vuotissynttärit, joihin leivoin Sacher-kakkua. Toivoin silloin, että joskus vielä saisin aitoa wieniläistä Sacher-kakkua. Olisin jo tuolloin teininä ollut valmis maailmanvalloitukseen, mutta esteenä seisoi vanhemmat ja raha. Oli siis tyydyttävä sunnittelemaan millaisia matkoja toteutan sitten joskus vanhempana. Päätin siis, että vielä joku päivä istun Wienin hienoimmassa oopperassa Mozartia kuunnellen ja elämäni parasta Sacher-kakkua syöden.


Nykyään vanhempani eivät enää puutu matkasuunnitelmiini, mutta välillä on yhä taisteltava este numero kakkosen kanssa. Rahan. En sano, että minulta sinänsä puuttuisi rahaa tai mitään muutakaan: päinvastoin! Mutta, ei näillä tuloilla vielä mitään Wienin oopperailtamia kustanneta. Sain siis toteutettua teini-ikäisistä unelmistani vain puolet: söin kuin söinkin elämäni parasta Sacher-kakkua Wienissä. Ostin vielä tuollaisen kauniin Mozart-aiheisen postikortin muistuttamaan, että Wieniin on vielä joku päivä palattava.


Minulla oli vain yksi kokonainen päivä Wienissä. Tarkoituksena oli, että ystäväni Mulan olisi tullut Budapestistä viettää kanssani tätä päivää. Mulan ei lopulta päässytkään tulemaan, joten lähdin itsekseni kiertelemään ja ihmettelemään Wienin kauniita taloja ja rakennuksia.


Wienissä oli filmifestarit meneillään! Todella rennon näköisiä ulko-leffateattereita näkyi siellä sun täällä.


Sacher-kakun jälkeen en kokenut mitään maailmaa mullistavia ruokaelämyksiä Wienissä. Päivälliseksi nappasin würstelstandilta mukaani kaeserkrainerin, koska niin kuulemma pitää tehdä Wienissä. :)


Kaiken kaikkiaan, tykkäsin Wienistä paljon, ja haluan sinnekin takaisin vielä. Tarinoin euroreissustani varmaan vielä muutaman postauksen ajan. Ehkä, katsotaan. Pian päästään kuitenkin takaisin Tallinna-aiheiden pariin. Ihanaa olla takaisin täällä <3


Nyt soi: Temples - Shelter Song

torstai 7. elokuuta 2014

Loftas


Hypätään hetkeksi vielä Vilnaan - haluan nimittäin esitellä yhden todella kivan illanviettopaikan kyseisestä kaupungista. Ajattelin jo tämän euroreissuni alussa, etten esittelisi kaikkia kuppiloita yksittäisissä postauksissa. Mainitsisin vain mainitsemisen arvoisista paikoista ihan lyhyesti muiden juttujen ohella. Loftas oli kuitenkin sen verran siisti, että se ansaitsee aivan oman postauksensa.


Loftas on vanhaan tehtaaseen rakennettu yökerho/baari, jossa järkätään keikkoja ja muita juhlintoja. Kesäisin Loftaksessa järkätään arki-iltoina ilmaisia After Work -konsertteja, ja olin itse paikalla tällaisena iltana. Lavalle nousi liettualaisia rock-bändejä, ja vaikkei tämä musiikkigenre olekaan minulle se kaikista mieluisin, oli meno siltikin aivan mahtava.! Nämä After Work -konsertit kestävät sitäpaitsi ainoastaan keskiyöhön asti, joten voin vain kuvitella, miten tunnelma sen kun yltyy viikon edetessä ja viikonlopun tullessa.


Loftaksen tilat itsessään ovat erittäin viihtyisät. Baari on jätetty vanhan tehtaan näköiseksi - sieltä sun täältä roikkuu putken pätkiä ja muita hieman epämääräisiä johtoja. Klubimaisempaa ilmettä baari saa värikkäästä valaistuksesta, sekä kasveista ja muusta koristetilpehööristä. Sisällä on paljon tanssitilaa, mutta myös muutama istuskelunurkkaus. Ulkoterassi on tilava ja monikerroksinen - istumaan pääsee myös suoraan muiden juhlijoiden ylle verkkoihin, jotka roikkuivat terassin katokselta. Alla kuvaa, en tosin tiedä saako siitä mitään selvää :D


Kalliista paikasta ei tosiaankaan ole kyse - hanajuomat lähtivät alle kahdella eurolla. Ja kuten arvata saattaa: itse innostuin tuosta sandwich-baarista melkein enemmän kuin tavallisesta baaritiskistä. (Melkein.) 


Jos palaan Vilnaan, ei tule kysymykseenkään, minne suuntaan heti ensiteoikseni. Ehdottomasti Loftakseen iltaa viettämään! Suosittelen kaikkia Vilnaan matkaavia tsekkaamaan tämän yökohteen.


Nyt soi: The Kooks - Sofa Song

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Praha


Riiassa, Vilnassa ja Varsovassa olin oikea Duracel-pupu - käytin aikani tehokkaasti ja kävelin varmaankin monta kymmentä kilometriä päivittäin. Prahassa virta alkoi loppua ja iskin jarruja hieman pohjaan. Lomailu meni pitkälti tällaisissa meiningeissä:



Käppäilin päämärättömästi ympäri kaupunkia, ilman aikatauluja, täysin mieleni mukaan. Otin lepoa puun alla ja kävin ilmaisissa gallerioissa. Yhden gallerian 70-vuotias omistaja alkoi innokkaasti jutella kanssani. Yhteistä kieltä ei vain oikein löytynyt, mutta puhuimme sen suuremmitta ongelmitta jotakin tšekin, saksan ja espanjan sekoitusta. Ihmeen hyvin sitä ymmärtää toista, kun vaan haluaa.



Ensimmäisenä Praha-iltana olin yöbusseilujen takia hieman väsynyt, joten päätin ottaa vähän iisimmin. Kävin hostellini lähellä olevassa kivassa vegaaniraflassa syömässä ja Kaarlensillan alla kuuntelemassa Bastillea soittavaa cover-bändiä. Harhailuni johti minut aivan vahingossa John Lennon -seinälle, jonka luona ei illalla ollut montaa muuta minun lisäkseni.


Prahassa minulla oli jälleen Spotted By Locals -treffit, tällä kertaa ihanan Janan kanssa. Jana johdatteli minut kauppakeskus Kotvan kattoterassille, josta avautui aivan upea näköala Prahan vanhaan kaupunkiin. Taas kerran, en olisi itse todellakaan löytänyt tänne - kauppakeskus näytti muutoin aikamoiselta ysärihirvitykseltä. Kahvittelimme ja höpöttelimme useamman tunnin, ja tulimme hyvin juttuun. On jotenkin niin mieletöntä kuulua tämmöiseen yhteisöön, jonka kautta voi näin helposti luoda kontakteja moneen kymmeneen eri maahan. Jos muuten jotakuta helsinkiläistä kiinnostaisi olla mukana tässä yhteisössä, voin iloksenne kertoa, että Helsinkiin haetaan para-aikaa uutta bloggaria. Hakemukseen pääset tästä.


Praha on kuin real-life Disneyland - niin maagisen kaunis. Praha on myös lähes ainoita Euroopan suurkaupunkeja, joita ei olla koskaan pommitettu.


Pommituksien lisäksi Prahassa on myös Euroopan ainoita synagogeja ja muita juutalaisia monumentteja, joita ei tuhottu Natsi-vallan aikaan. Tähän on tosin aika karmea syy… Hitlerin ajatuksena oli nimittäin tehdä Prahan juutalaisesta kaupunginosasta sukupuuttoon kuolleen ihmisrodun museo… Sairasta :( Onneksi näin ei kuitenkaan koskaan päässyt käymään, ja Prahan synagogit ovat toiminnassa yhä. Pinkas -synagoga on omistettu keskitysleireillä kuolleiden juutalaisten muistolle. Synagogan seinillä lukee kaikkien holokaustin aikaan kuolleiden Prahan juutalaisten nimet. Synagoga on todella iso, ja jokaikinen seinä on yhtä täynnä nimiä, kuin tuon alla näkyvän kuvan seinäkin. Nimiä katsoessa ymmärsi, miten moni syytön ihminen menetti elämänsä niin hirvittävän epäreilusti.


Pinkas -synagogan yläkerrassa oli myös pieni taidenäyttely. Kaikki näyttelyn taideteokset olivat peräisin Theresienstadtin keskitysleirin lapsien kuvaamataidon tunneilta. Keskitysleirillä ollut taiteilija Friedl Dicker-Brandeis kehotti lapsia piirtämään tai maalaamaan traumaattisista muistoistaan, kuten kotoa lähdöstä tai perheestä eroamisesta. Hän keräsi kaikki lapsien taideteokset; analysoi ja järjesteli niitä. Dicker-Brandeis lähetettiin Auschwitziin, jossa hän kuoli. Ennen siirtoaan hän piilotti kaikki 4000 lasten taideteosta ja niistä keräämänsä tiedot kahteen matkalaukkuun, jotka hän piilotti Theresienstadtin lattialankkujen alle. Dicker-Brandeisin mies tiesi piilopaikasta, ja myöhemmin lahjoitti lasten taideteokset Prahan juutalaiselle seurakunnalle. Ja nyt ne ovat esillä todella koskettavassa näyttelyssä. Piirrokset on jaettu näyttelyyn oppituntien teemoittain. Yksi teemoista oli "mitä kaipaat kotoa". Suurin osa lapsista oli piirtänyt oman äitinsä kuvan. 



Mutta niin, en minä pelkästään masistellut siellä Prahassa. :) Tapasin reissun parhaimman uuden tuttavuuden: kolme kuukautta yksin reissaavan australialaisen Adelen. Kävimme tšekkiläisellä goulash-dinnerillä, josta jatkoimme shisha-baarissa ja ilta päättyi drinkeihin ja tapaksiin. Olen tavannut paljon ihmisiä reissuni aikana, mutta Adelen kanssa olimme kovin samanlaisia ja pystyin jutella hänelle todella vapautuneesti. Ensi reissu voisi sitten olla häntä tapaamaan Melbourneen, ei haittaisi ollenkaan. ;)


Viimeisenä päivänä kävin kiertelemässä ja kuvailemassa Prahan linnaa ja sitä ympäröiviä kauniita puistoja. Prahan linna on oikeastaan linnoitus, joka on korkealla mäen päällä: linnoitus näkyy siis joka puolelle kaupunkia. Öisinkin, sillä linnoitus valaistaan silloin. Linnoitus valaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1995, jolloin Prahan kaupunki sai rahoitusta valoitukseen hieman yllättäviltä sijoittajilta. Tšekkien ensimmäinen neuvostovallan jälkeinen presidentti Vaclav Halev kutsui Rolling Stonesin konsertoimaan Prahaan. Bändi oli rakastettu, mutta kielletty Prahassa neuvostoaikoina. Keikan jälkeen presidentti istui iltaa Mick Jaggerin kanssa, jolloin Jagger ihmetteli, miksei linnaa olla valaistu. Presidentti sanoi, että tällä hetkellä Tšekeissä on suurempia tarpeita rahalle, kuin linnan valaiseminen. Tämän kuullessaan Mick Jagger lahjoitti yli 15 000 £ Prahan linnan yövaloitukseen.


Petřínin kukkulalla sijaitsee Petřínská rozhledna, jota nimitetään Prahan Eiffel-torniksin. Luulin kutsumanimen olevan silkkaa huumoria, mutta oikeasti tämän tornin suunnitteli itse Gustave Eiffel - sama heppu, joka siis suunnitteli Pariisin torninkin.



Petřínin kukkula jäi tällä kertaa kiipeämättä. Paljon muutakin jäi vielä Prahaan, mutta kuten äitini aina sanoo: aina pitää jättää jotakin ensi kertaan. Tänään saavuin jo puoli viiden aikaan aamulla Wieniin, ja olen niin suunnattoman iloinen, ettei enää tarvitse kärsiä yöbusseissa. Täällä Itävallassa olen itseasiassa käynyt useampaankin otteeseen - mutta vain pienissä vuoristokaupungeissa laskettelureissuilla. Kivaa kuitenkin päästä pitkästä aikaa "tuttuun" maahan, jossa myös puhutaan itselleni hieman tutumpaa kieltä. Jos teillä on muuten mitään vinkkejä Wieniin, kuulisin niitä mielelläni. Etenkin, jos vinkit liittyvät tavalla tai toisella sacher-kakkuun. Missionani on nimittäin syödä elämäni paras sacher-kakku palanen tämän ensimmäisen Wienin reissuni aikana. Joten, vinkkejä odottelen kommenttiboksin puolella! Kuullaan taas <3


Nyt soi: MØ - The Sea