perjantai 24. lokakuuta 2014

Kaks Kokka


Kuukausittaiset dinnerit kaveriporukkamme kesken ovat kuin ovatkin onnistuneet - ainakin nämä ensimmäiset kaksi kuukautta. :D Marraskuun dinneröintiä sovitaan jo kovaa vauhtia, mutta palataan sitä ennen vielä lokakuiseen dinneri-iltaan, joka vietettiin Rotermannin Kaks Kokka -nimisessä ravintolassa.


Kaks Kokka on uusin lisäys Rotermannin melko suureen ravintolamaailmaan. Kaks Kokka kuuluu menestyneeseen Sparkling Group -ravintolaketjuun. Tähän ketjuun kuuluu Tallinnan parhaimpia ravintoloita, esimerkiksi Tchaikovsky, Bocca, La BottegaChedi ja Kaks Kokan naapuriravintola Ö. 


Ruokalistassa oli mielestäni nokkelasti suunniteltu: siinä ei ollut erikseen listattu alku- ja pääruokia, vaan annokset olivat jaettu kahteen listaan: kylmät ja kuumat ruoat. Listoilta voi sitten valita mieluisensa alku- ja pääruokakombinaation. Annoksien hinnat olivat 5-16 €.


Kaverit söivät illan aikana esimerkiksi simpukoita, Kaks Kokan omaa juustoa, hirvitartaria ja jäkälää (!!), ja olisi listalta löytynyt vielä vaikkapa ankeriasmoussea . En itse valinnut ehkä ravintolan jännintä annosta, vaan pysyttelin syksyisen turvallisen sienikeiton äärellä. Hyvää oli sekin. :)


Kaks Kokka oli erityisen kiva hieman erilaisempien annoksiensa, mukavan tunnelmansa ja rennon sisustuksensa puolesta. Ravintola on ollut erittäin suosittu avaamisestaan lähtien, joten illallistamiseen kannattaa ehdottomasti varata pöytä. Kaks Kokka löytyy Rotermanni Kvartalin laidalta, osoitteesta Mere pst 6E.


Nyt soi: Robin Schulz - Prayer in C

maanantai 20. lokakuuta 2014

Vlog


Jos joku jäi ihmettelemään, että mikä Spotted By Locals, niin täältä löydätte kyseisen sivuston ja sinne kirjoittamat vinkkini. Samaten jos joku jäi ihmettelemään, että kuka Emma, niin täältä löytyy hänen bloginsa. Heippa!

Nyt soi: Bastille - Flaws

torstai 9. lokakuuta 2014

Rotermanni Kvartal: REVISITED


Rotermanni Kvartal -postaus on tämän blogin suosituin: sitä on luettu yli tuhat kertaa enemmän kuin yhtäkään toista postausta. Postaus on kuukaudesta toiseen luetuimpien postausten kärjessä, vaikka sen tarjoama tieto alkaa jo vanheta. Nyt siis korjataan vanhentunut tieto ja - let's revisit Rotermanni


Aloitetaanpa päivän tärkeimmästä ateriasta, eli aamupalasta. Jos Rotermannille eksyy aamusta, niin suositelleisin aamiaispaikaksi joko Sfääriä tai Carmenia. Sfääristä saa munakkaita, lettuja, ja muita perinteisiä aamiaisannoksia, kun taas Carmen on tavanomainen kahvila ihanine sämpylöineen ja kakkuineen. Aamiaisen kannalta molemmat paikat ovat täydellisiä siinä mielessä, että listoilta löytyy tuorepuristettua mehua! Sfäär käy hyvin myös lounaisiin tai illallisiin, mutta Carmeniin menisin vain iltapäiväteelle tai (erittäin) kevyelle lounaalle. Ravintola-kahviloiden erikoisuudet: Sfäärin yhteydessä on Acnea, Cheap Mondayta ja vastaavia merkkejä myyvä vaateliike, ja Carmenin yläkerrassa on ihanat vihreät nojatuolit, joista "people watching" mahdollistuu erittäin mukavasti.


Rotermanni on tunnettu hyvistä shoppailumahdollisuuksistaan. Sfäärin lisäksi mielestäni Rotermannin parhaita vaatekauppoja ovat Reede ja A.G.A.N. Reede on Sfäärin kanssa kovin samantapainen: molemmissa myydän samanlaisia hipsterikledjuja. A.G.A.N. on pääosin käytettyjen vaatteiden liike, mutta mukaan mahtuu myös virolaisten suunnittelijoiden luomuksia. Huono puoli molemmissa kaupoissa on, että ne ovat aika kalliita. Jopa käytetyistä vaatteista saa Virossa maksaa aika paljon; "second hand" on nimittäin aika uusi ilmiö täällä.


Alkuperäisessä Rotermanni -postauksessa hehkutin Bershkaa, Pull & Bearia ja Stradivariusta. Ne ovat paikoillansa edelleen, mutta oma kiinnostukseni ketjuliikkeitä kohtaan on tässä viimeisen kahden vuoden aikana hieman hiipunut. Näiden lisäksi Rotermannilta löytyy nykyisin myös Springfield ja muutama muukin vaateputiikki.


Vaatteiden lisäksi Rotermannilla pystyy shopata muutakin kotiinviemistä. Kalev on Viron suurin makeisvalmistaja, ja on mielestäni samanlainen yhtiö virolaisille, kuin Fazer meille suomalaisille. Rotermannilla sijaitsevasta Kalev -myymälästä ostat siis tyypillisiä virolaisia tuliaisia kotiin jääneille ystäville ja perheenjäsenille. Itse en Rotermannilla käydessäni voi vastustaa Juustukuningad -juustokauppaa. Hollantilaisomisteisesta juustokaupasta löytää Viron maukkaimmat goudat ja muut herkkujuustot, jotka saa ilmatiivispakkauksien ansiosta hyvin kuljetettua mukanaan Suomeenkin.


Mitä tehdä, jos päiväristeilyllä sataa kaatamalla? Vanhassa kaupungissa kiertely ei ainakaan houkuta, eikä varmaan muukaan liikuskelu. Sadepäiväthän ovat mielettömän hyvä tekosyy mennä leffaan tai keilaamaan! Elokuvia voi katsella missä tahansa maassa, ja keilailuratojakin löytyy varmasti joka maailman kolkasta, joten yleensä en ehkä ihan ensimmäisenä suosittelisi kenenkään tekevän näitä asioita ulkomaanreissuillaan. Mutta, monien asioiden tavalla leffassa käynti ja keilaaminen ovat huomattavasti halvempaa lahden tällä, kuin sillä puolen. Katsoin, että Scarlett Johanssonin tähdittämän Lucy-elokuvan näytöstä pääsee seurailemaan huomenna illalla Helsingin Tennispalatsiin 13,50 eurolla ja Rotermannin Coca Cola Plazaan 7,10 eurolla. Samaten huomenillalla saisi Kampin keilahallissa keilailla yhdellä radalla tunnin verran 49 euroa vastaan, kun Rotermannin KU:L SA:L:issa sama setti maksaisi 19,80 euroa.  Kampissa ei veloiteta keilailukengistä erikseen, mutta eteispalvelumaksu kustantaisi 2,50 euroa. KU:L SA:L:issa kengistä pitää maksaa 0,70 euroa, mutta minkäänlaisia eteispalvelumaksuja ei tässä maassa tunnetakaan.


Rotermannilla on myös varteen otettavia vaihtoehtoja illallispaikkojen suhteen. Niistä nostaisin esille Ö:n ja Platzin, joissa olen molemmissa käynyt. Molemmista ravintoloista saa mielettömän hyvää ruokaa - eivät ne turhaan ole päässeet Viron 50 parhaan ravintolan listalle. Molemmat ravintolat sopivat hyvin myös lounastarkoitukseen. Illaksi muistakaa varata pöytä.


Muita ruokapaikkoja Rotermannilla ovat esimerkiksi Alter Ego, Basiilik ja Scotland Yard, joista minulla ei ole sen kummempaa kokemusta. Huomenna pääsen testaamaan Rotermannin uusimman ravintolatulokkaan, Kaks Kokka -nimisen raflan. Odotukset ovat korkealla - kyseisestä ravintolasta toivottavasti siis luvassa oma esittelynsä piakoin.


Rotermannilla tekeminen ei rajoitu päiväsaikaan. Kun illalla diskojalka alkaa vipattaa, voisi hyvin harkita menevänsä vanhan kaupungin sijasta Rotermannin Protestiin tai HETKiin. Protestissa järkätään undergroundimpeja reivejä, joissa minulla on aina ollut aivan tajuttoman hauskaa. HETKissä järjestetään myös jos minkälaista yömenoa, esimerkkinä komediailta, jossa kävin viime huhtikuussa. Kyseinen ravintola-klubi saa erityiskiitosta öömenüüstään, jonka antimia tarjoillaan läpi paikan aukioloajan. HETKiin on mukava mennä ihan päivästäkin - ravintola on silloinkin todella viihtyisä ja ruoka erittäin hyvää. Protest on ilmeisesti päiväsaikaan auki sekin, mutta itsestäni varmaan tuntuisi vaan oudolta mennä kyseiseen paikkaan valoisaan kellonaikaan :D


Rotermannille on hiljattain avattu myös Le Popup -cocktailbaari ja Sushi and Sake -sushiravintola. Näiden lisäksi haluaisin myös käydä katsastaa Vana Tallinn -kahvilan menon. Paljon on siis vielä näkemättä, joten siksi kysyisinkin: mitkä ovat teidän suosikkipaikkojanne Rotermannilla?


Nyt soi: Anna Puu - Kaunis Päivä

maanantai 6. lokakuuta 2014

Esmaspäev

Minulla on ollut pieniä (ja myös vähän suuremmiltakin tuntuneita) vastoinkäymisiä lähiaikoina. Niistä voisin mainita rikki menneen puhelimen, atooppisen ihon, painajaiset ja sen, että minulla on aivan liikaa töitä.


Nämä, ja ehkä jotkut muutkin asiat, ovat saaneet mieleni hieman matalaksi, mutta onneksi, onneksi, onneksi, minulla on maailman parhaita ystäviä. Ei pienet eivätkä isotkaan jutut tunnu pahalta näiden huipputyyppien kanssa.


Viikonloppuna Petra hengaili enemmän maailman murheita valittelevan Anninan, kuin leppoisan poikaystävänsä kanssa. Teimme kaalisipsejä, valtavan nachokeon ja peräti kaksi brunssia. Joimme Tattingeria ja pullon (tai kaksi) viiniä. Lohturuoka (ja –juoma) yhdistettynä hyvään ystävään. En osaa nimetä mitään parempaa?


Olen tuntenut Melissan 15 vuotta. Melissa totesi perjantaina, ettei ole koskaan näiden vuosien aikana hemmotellut minua. Ystävyydestämme ei ole mielestäni puuttunut hemmottelua tai mitään muutakaan, joten varmaan juuri siksi nämä kukat ilahduttivat sitäkin enemmän.


Puhelin ehkä hajosi, mutta sain yhdeltä kaveriltani hänen vanhan puhelimensa lainaan, toiselta siihen sopivan laturin ja kolmannelta sim-korttini vaatiman adapterin. Puhelintilanteeni pelasti ei yksi, vaan kolme ihmistä. Kolme!


Harrastamme Venlan kanssa WhatsApp-terapiaa. Jos kaipaatte samankaltaista terapeuttia, niin vinkki: en ole itse löytänyt Venlaa voittanutta. Kiitos teknologia, kun tuot yli 500 km:n päässä sijaitsevan terapeutin yhden klikkauksen päähän.


Maanantai. Miksi tämä päivä on surkean kuuluisasti viikon päivistä se vihatuin?



Maanantai on uusi aloitus. Maanantai on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Maanantaina voit saada paljon asioita hoidettua. Maanantaina voit tehdä Kellin kanssa diilin: hän tulee auttamaan lakanoiden vedossa, jos sinä lähdet hänen kanssaan hengailemaan lempibaariinne Red Emperoriin. Maanantaina voit tehdä päätöksen, että tästä tulee hyvä viikko.

Nyt soi: One Republic - Au Revoir

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Septembri parimad

Syyskuussa tapahtui vaikka mitä kivaa.


Ei sitä kovin usein täällä Euroopan pohjoisissa osissa tanssita aurinkoisilla kaduilla ja syödä katuruokaa tuntemattomien pihoilla - varsinkaan syyskuussa! Tallinnassa tämä kuitenkin mahdollistui Uue Maailma tänavafestivaaleilla.


Kauniin Julian kaunis jälkkäri vanhan kaupungin uudessa Frank -ravintolassa. Toivottavasti kaverit muistavat, että tästä yhdessä illallistamisesta piti tulla kuukausittainen tapa.


Jos ei kaduilla tanssimista ja vieraiden ihmisten puutarhoissa syömistä tapahdu ihan kuukausittain, niin ei kyllä myöskään iltakävelyä täpötäydessä, kynttilöin ja koristelampuin valaistussa puistossa. Kadriorgin vuosittaisissa valojuhlissa oli satumainen tunnelma.


Syyskuisessa arjessani parasta oli syksyisten herkkujen kokkailu. Kuvassa esiintyy (jos saan itse sanoa) mestariteokseni punajuuri-vuohenjuusto sandwich.


Katufestarit ja valojuhlat eivät kyllä vetäneet vertoja viime torstaisille bileille… Ne nimittäin järkättiin hylätyssä vankilassa, eli Patareissa. Ihan totta, kuinka moni voi sanoa bilettäneensä vankilassa?! Patareissa on järkätty vuosien mittaan paljon isoja bileitä, mutta nämä olivat huhujen mukaan viimeiset koskaan. Harmillista - oli nimittäin aika huikea tunne reivata vanhassa vankilassa.


Syksyn ihanat ruoat osa 2: tuoreita viikunoita ja mascarpone-juustoa kaakaojauheella. Inspis tähän välipalaan iski ruoka-idoliltani Millalta.


Ja loppuun vielä syyskuun mahdollisesti kivoin asia… Kuvassa esiintyvät Hömis ja Veini värväsivät minut radio-ohjelmaansa mukaan! :) Tämä porukka tekee viikoittain kaksi ohjelmaa: SSS-Radio -lähetyksen Raadio Nõmmelle ja Talsinki -lähetyksen Raadio Kukulle. Tänään nauhoitimme lauantaisen SSS-lähetyksen, ja ensimmäinen Talsinki-ohjelmani tulikin jo ulos maanantaina. Tulen olemaan lähetyksissä mukana vaihtelevasti - mutta sitäkin innokkaammin! Tästä voitte kuunnella viime maanantain Talsinki-ohjelman.

*

Ja nyt on jo lokakuu! Minulla on aika busy kuukausi edessäni… Olen kuitenkin päättänyt, että tässä kuussa tulen paiskimaan töitä niin koulun, radion, blogin, kuin muidenkin juttujen eteen sellaisella tehotyttö-meiningillä, ettei lokakuu 2014 ihan heti tule poistumaan mielestäni. Ja loppukuussa se kiitos sitten seisoo - nimittäin Hollannin matkan muodossa! :) Mutta, miltäs teistä tuntuu, kun nyt eletään jo lokakuuta?

Nyt soi: Veronica Maggio - Va kvar

perjantai 26. syyskuuta 2014

RIP E

Tällä hetkellä tunnen itseni pieneksi ja avuttomaksi. Olen huomenna menossa elämäni ensimmäistä kertaa hautajaisiin.


Kuolema. Kukaan ei tiedä, mitä se tarkalleen on ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Siksi se varmaan pelottaa meitä, mutta samaan aikaan kaikkien on opittava hyväksymään se. Tulemme kaikki kohtamaan kuolemaa ennen omaamme. Mummosi, ukkisi, äitisi, isäsi, paras ystäväsi, lapsesi, kaikki he kuolevat, monet heistä ennen sinua.

En tiedä olenko ollut onnekas, kun en ole juuri kohdannut kuolemaa näiden 21 elinvuoteni aikana. Huomenna haudataan isotätini, mummini sisko. En ollut isotädin kanssa erityisen läheinen, mutta pidin hänestä silti. Mummi sanoi joskus, että hän näkee siskoaan minussa. Meillä oli samat kiinnostuksen kohteet: ranskan opiskelu, näytteleminen ja päiväkirjojen kirjoittaminen. Muutama vuosi sitten isotätini vietti talvet Etelä-Ranskassa. Tällöin kirjoittelimme toisillemme Facebook-viestejä, joissa hän kertoi elämästään Ranskassa ja kyseli, miten minulla menee.


Olen surullinen isotätini kuolemasta. Emme nähneet usein, ja olisin halunnut nähdä hänet vielä viimeisen kerran. Olen kuitenkin surullisempi mummini, kuin itseni takia. En koskaan tavannut mummini vanhempia, isosiskoa tai pikkuveljeä, he kaikki kuolivat ennen syntymääni. Mummini on siis kokenut kovia, ja kertoi, ettei oikein muuta pystynyt ajattelemaan kuultuaan pikkusiskonsa kuolemasta.

Kun kuulin isotätini kuolleen, soitin mummille, halusin lohduttaa. Lohduttamisestani ei tosin tullut yhtään mitään, koska aloin itkeä heti mummin vastattua puhelimeen. Puhelumme oli siis varsin yksipuolinen: minä en itkuiltani saanut montaakaan sanaa suustani. Mummi siis puhui, ja minä kuuntelin.


Olen kuitenkin tyytyväinen, että soitin ja kuuntelin. Niin mahtipontiselta kuin tämä kuullostaakin, opin tuon puhelun aikana mummiltani elämästä. Mummi näki elävää, mutta koomaan vaipunutta siskoaan juuri ennen tämän kuolemaa.

“Piti siinä vähän kerätä itseäni ennen sairaalahuoneeseen menoa. Meinasin itkeä, mutta päätin, ettei nyt ole mikään itkun paikka. Sisko oli laihtunut, eikä reagoinut mitenkään mihinkään. Kerroin hänelle millainen sää on, mitä kaikille kuuluu, kerroin kaikilta terveisiä, sinultakin Annina. Olin siinä jonkin aikaa ja juttelin, ennen kuin luin siskolle viimeisen herran siunauksen. Silloin hänen otsansa värähti hieman.”

Seuraavana päivänä sisko menehtyi.


Mummini on sellainen mummi, joka puhuu estotta kaikille, jopa eläimille ja huonekaluille, ja jos ei sopivaa kuuntelijaa löydy - hän puhuu vaikka itselleen. Tämä ei ole vanhuuden höpertymistä, mummi on varmaan aina ollut luonteeltaan sellainen ihana hömppä. :) Olin suoraan sanottuna yllättynyt, miten vahva hän onkaan – miten hyvin hän otti siskonsa kuoleman. Hän oli surullinen, mutta hän hyväksyi asian. Sisko oli ollut sairaana pitkään, hän pääsi kärsimyksestään, ja elämä jatkuu suruista huolimatta. Hän ei vaipunut epätoivoon tai itsesääliin, eikä varmasti jää vellomaan suruunsa.


Minäkin haluan joskus olla noin vahva. Haluan kohdata vaikeat ajat pää pystyssä. Samalla tavalla, miten mumminikin kohtasi pikkusiskonsa viimeistä kertaa. Minulla on vielä pitkä matka siihen, mutta uskon pystyväni siihen vielä joku päivä. Ainakin minulla on hyvä esimerkki ja roolimalli, jolta opin vielä varmasti lisää.


Yksi osa elämää on surra – itsensä ja toisten puolesta. Suru pitää jakaa jonkun kanssa, jotta sen yli voi päästä. Surulle pitää antaa juuri sopivasti tilaa – ei liian vähän, ei liian paljoa. Surullisista asioista voi puhua masentumatta. Elämä ei ole pelkkiä iloja, eivätkä nekään tuntuisi miltään ilman suruja. Kuullostaa varmaan hassulta, mutta tietyllä tapaa nautin suremisesta. On tervettä pysähtyä, ja miettiä elämää – vaikka se saisikin tuntemaan itsensä pieneksi ja avuttomaksi. Välit syvenevät niiden kanssa, kenen kanssa surua jakaa. Olen hyvinkin paljon hetkessä elävää tyyppiä, mutta isotätini kuolema toimi taas muistutuksena siitä, ettei mikään ole ikuista ja että mekin elämme täällä vain kerran. Nyt yritän yhä enemmän nauttia joka hetkestä, jopa niistä surullisista: prosessoida vaikeita tunteita ja oppia sitä kautta itsestäni lisää.

Huominen on meidän perheellemme surullinen, muttei missään nimessä masentava päivä. Huomenna hyvästelemme perheenjäsenemme ja kiitämme yhteisistä ajoistamme. Huomenna teemme jotain, mitä kaikkien tulee joskus tehdä: annamme surulle tilaa.

Nyt soi: Anssi Kela - Nummela

tiistai 23. syyskuuta 2014

IC Autumn Trip


Olen monesti blogin puolella kertonut tukioppilashommistani, mutta kertauksena vielä: toimin koulumme kansainvälisten opiskelijoiden tukioppilaana. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että autan uusia oppilaita sopeutumaan yliopistoomme ja Viroon. Meitä tukioppilaita on yhteensä n. 30, ja meillä kaikilla on muutama "oma" oppilas, joita neuvomme ja autamme esimerkiksi asunnon hankinnassa, kursseille rekisteröitymisessä ja vaikkapa kivan vapaa-ajan tekemisen löytämisessä. Tämän lisäksi me tukioppilaat yhdessä järjestämme tapahtumia ja reissuja kaikille oppilaille yhteisesti.

Viljandin järvi ja linnan rauniot

Viikonloppuna olin mukana järjestämässä matkaa eteläiseen Viroon. Lauantaiaamuna lähdimme bussilla Põltsamaalle viinin maistajaisiin, josta jatkoimme Tarttoon kaupunkikierrokselle, ja päädyimme saunomaan ja juhlimaan Viljandissa sijaitsevaan majataloon. Sunnuntaina hengailimme Viljandin Kirsimäellä ja palasimme Tallinnaan Alam-Pedjan kansallispuiston kautta.

Tartton raatihuone

Kuten kaikki blogiani lukevat tietävät, olen erittäin innostunut Virosta. On siis ihan mahtavaa päästä jakamaan tätä innostuneisuuttani ja kahden vuoden aikana keräämääni tietoa Virosta tänne juuri muuttaneiden kanssa.


Reissun kohokohtiin kuului ehdottomasti vetämäni kaupunkikierros Viljandissa, joka on mielestäni yksiä Viron kauneimpia ja kiinnostavimpia kaupunkeja. Aina on myös yhtä hauskaa huomata, miten ulkomaalaiset ihmettelevät meidän pohjoiseurooppalaisten saunakulttuuria. Tälläkin kertaa monet epäröivät aluksi jääkylmään järveen hyppäämistä saunan päätteeksi, mutta innostuttuaan heitä ei melkein enää saatu sieltä järvestä pois.

Tartton kasvitieteellinen puutarha

Tukioppilashommien kautta pääsen minäkin siis näkemään ja tekemään kaikenlaista hauskaa. Se ei kuitenkaan ole suurin syy, miksi tätä teen.

Reissun toiset järkkääjät Anna-Liisa ja Kelli

Tämän homman aloittaminen oli varmasti viime vuoden parhaimpia päätöksiä. Olen tätä kautta tavannut niin paljon ihania ihmisiä - enkä osaisi kuvitellakaan, millaista elämäni olisi Tallinnassa ilman tätä kautta saatuja ystäviä.

Viljandin linnan rauniot

Tähän reissuun osallistui 49 henkilöä 16:a eri maasta. Minulla oli koko ajan niin hyvä fiilis tässä porukassa: kaikki olivat niin iloisia ja mukavia. Kyselin koko viikonlopun ajan paljon toisten kotimaista. Kuulin esimerkiksi valko-venäläisen tytön viisumi-hässäköistä, unkarilaisista kuumista lähteistä, Ukrainan kriisistä moldovalaisesta näkölulmasta, belgialaisesta ruoasta ja Italian verotussysteemistä. Tunsin itseni melkein etuoikeutetuksi, kun sain tietää näin paljon näin monesta eri maasta vain yhden viikonlopun aikana.

Alam-Pedjan kansallispuisto

Loppuun voisin vielä todeta, että kannattaa ehdottomasti harkita muutakin Viroa kuin Tallinnaa seuraavaa "etelänmatkaa" varatessa. Itseäni kiinnostaisi nähdä seuraavaksi Narva. Onko kenelläkään kokemuksia Narvasta, tai muita tarinoita itseään miellyttävistä kaupungeista Virossa? 

Kuva: Mike de Clerck
(On muuten super taitava ja ihana kaveri, tsekatkaa hänen bloginsa!)

Nyt soi: Carnival Youth - Words Like Birds