lauantai 20. syyskuuta 2014

Valgus Kõnnib Kadriorus 2014


Torstaina Kadriorgin puistossa vietettiin jokavuotista valofestivaalia. Koko puisto oltiin koristeltu erilaisin valoin ja kynttilöin, lapsilla oli valotikkuja ja -miekkoja, taivaalle läheteltiin lentäviä lyhtyjä. Puisto oli tupaten täynnä vanhoja ja nuoria, tunnelma oli maaginen.


Valokoristeiden lisäksi puistossa oli järjestetty kaikenlaisia aktiiviteetteja ja leikkipaikkoja lapsille. Vanhemmat kävijät saivat nauttia musiikista, jota esitettiin ainakin viidellä eri lavalla.


Kadriorgin puisto on Tallinnan hienoimpia ja vanhimpia puistoja, joka tehtiin Pietari Suuren vaimolle Katariina I:lle. Puisto nimettiinkin hänen mukaansa: Kadri = vironkielinen vastine nimelle Katariina, org = laakso.


Kadriorgin puistosta löytyy Pietari Suuren ja Katariina I:n kesäasunto (nykyinen Kadriorgin taidemuseo), heidän teehuoneensa (nykyinen Katharinenthal -kahvila), sekä heidän lepohuoneensa (nykyinen turisti-infopiste). Näiden lisäksi puistosta löytyy myös Mikkeli-museo ja modernintaiteen museo Kumu. Myös Presidentti Ilves asuu Kadriorgissa vielä toistaiseksi, mutta olen kuullut, että presidentin virka-asunto muutettaisiin Rocca Al Mareen. En tiedä miksi, milloin tai mihin tarkalleen...asiasta paremmin perillä olevat saavat mieluusti huikata kommenttiboksiin. :)


Mutta, takaisin itse valojuhlaan. Olin tuona päivänä puolilupautunut miljoonaan asiaan: lähteä drinkeille kummisetäni kanssa, tavata Tartosta vierailevaa kaveriani, Red Emperorin pubi-visa, Taiwanilaisen kuvausryhmän avustusta, ruokatapahtuma kaverini kanssa… Kaikki näistä kuitenkin peruuntui, joten luennon loputtua puoli kahdeksalta päätin käydä pyörähtää Kadriorgin valojuhlissa.


Onneksi lähdin. On niin kiva olla osana isoa tapahtumaa, ja vain nauttia iloisesta fiiliksestä. Kiertelin kamerani kanssa ja pysähdyin kuuntelemaan useita musiikkiesityksiä. 


Väsymys, nälkä ja kylmyys alkoivat painaa päälle aika pian kuitenkin ja kamerastakin loppui akku. Kun huomasin semieksyneeni ja kiertäväni samaa kehää varmaan kymmennettä kertaa, päätin, että on aika lähteä kotiin.


Valojuhlat järjestetään ensi syksynäkin, jos joku innostui näistä. Kävikö joku näillä festivaaleilla täna vuonna, tai onko joku käynyt edellisinä vuosina? Kertokaa ihmeessä omat tarinanne Kadriorgin valofestareista!


Nyt soi: OneRepublic - Au Revoir

torstai 18. syyskuuta 2014

2 aastat

Syyskuu 2013 - Tolkusen suo - syksyreissu

Taas on aika heittäytyä nostalgiseksi ja todeta, miten hirvittävän nopeasti aika menee. Tänään olen nimittäin tallentanut Tallinna-vinkkini ja arkeni menot tänne Annina In Tallinnaan tasan kahden vuoden ajan.


Lokakuu 2013 - Tallinnan yliopisto - back to school


"Bloggailun aloittaminen on kyllä ollut parhaita tekemiäini päätöksiä, saan tästä niin paljon irti. Tulen aivan mielettömän iloiseksi siitä, kun joku sanoo lukevansa blogiani ja pitävänsä siitä. Vielä enemmän nautin siitä, kun joku inspiroituu blogistani, ja innostuu Tallinnasta tätä kautta. Blogini pääideana on jakaa vinkkejä Tallinnaan, mutta aiheet eivät rajoitu siihen. Haluan, ettei blogini ole mikään Lonely Planet, vaan että vinkkejen jakajalla (minulla) on myös kasvot. Jotta te lukijat tiedättä, millainen ihminen näitä vinkkejä oikein jakelee. Lisäksi luulen monia kiinnostavan, millaista opiskelu ja asuminen ulkomailla on, joten siksipä kirjoittelen myös paljon tavallisista, jokapäiväisistä tekemisistäni. Kirjoitan julkista blogia, joten enitenhän tämä on lukijoille suunnattu, mutta on myös kiva saada ihan itseänikin varten kuvat ja muistot tällä tavoin arkistoitua."
Marraskuu 2013 - Riika - rakastuin Viron naapuriin Latviaan

Tätä mieltä olen edelleenkin, joten blogin perusidea ei ole herkkynyt, eikä blogi ole kokenut sen radikaalimpia muutoksia tässä vuoden aikana. Tämä on kuitenkin ollut palkitsevampi blogivuosi edelliseen verrattuna - antakaahan, kun selitän.


Joulukuu 2013 - Tallinnan vanhakaupunki - joulufiilistä

Sivunavauksia tulee keskimäärin kuukaudessa 1000 enemmän kuin ensimmäisen blogivuoden aikana - jotain olen siis tehnyt oikein!


Tammikuu 2014 - Bali - lähdin Tallinnan talvea pakoon

Blogini ehdotettiin matkablogi-kilpailun valokuvablogi -kategoriaan mukaan, ja se liitettiin etsiresepti.fi- ja bloggabase.com-sivustoille.

Helmikuu 2014 - Hong Kongin ja Pariisin välimaasto - tämä kaveri piristi pitkällä lennolla

Yhteistyöpyyntöjä on tullut muutamia, joista tartuinkin jo yhteen. Kaksi muuta projektia ovat mahdollisesti vireillä.

Maaliskuu 2014 - Tallinnan vanhakaupunki - takatalvi iski

Tallinnan suomalaiset ovat tunnistaneet minut kaduilla, koulussa ja baareissa. Kerran lukija tuli vetää hihasta Suomessakin.

Huhtikuu 2014 - Stroomin ranta - vuoden ensimmäiset grillailut

Tasan vuosi sitten perustetulla blogisivullani Facebookissa on jo yli 300 tykkäystä.

Toukokuu 2014 - Skypark - kids again

Blogista ollaan myös oltu kiinnostuneita työhaastatteluissa. Spotted By Localsissa minusta innostuttiin nimenomaan siksi, kun kerroin heille jo bloggaavani.

Kesäkuu 2014 - Varblane - Venlan synttärilounas

Nämä olisivat pieniä saavutuksia muille - mutta minulle isoja ja arvokkaita.

Heinäkuu 2014 - Tallinnan laululava - Viron laulujuhlat

Toivottavasti nämä kaksi vuotta olivat vasta alkua, että edessäni olisi vielä monta blogivuotta. KIITOS teille, jotka luette tätä pikku blogiani. <3


Elokuu 2014 - Viimsi - työpaikan kesäpäivät
Nyt soi: Arcade Fire - We Exist

tiistai 16. syyskuuta 2014

Peedi-kitsejuustu sandwich


Syksy on ehdottomasti suosikkiaikaani, mitä tulee ruoanlaittoon. Tähän vuodenaikaan ruokakaupoista löytää vaikka mitä ihanaa: kurpitsaa, sieniä, omenoita, luumuja, joitakin marjoja… Kaikkea tätä luomuna ja kotimaisena. En itse kuulu laisinkaan niihin, jotka intoilisivat kesäruokien helppoudesta ja yksinkertaisuudesta. Tykkään marinoida, pakastaa omat marjat, tehdä kastikkeita ja paistaa uunissa juureksia. Kokeilla ja säätää yksityiskohtien kanssa. Viime viikkoinen punajuuri-vuohenjuusto sandwichini oli tosiaankin aikamoista säätöä - oli omena-luumu kastiketta, yrteissä paahdettua punajuurta, rucolaa ja minttua, kurkkua ja punasipulia, ja jopa pannulla käyneitä saksanpähkinöitä. Säätö oli kaiken vaivan arvoista: lopputuloksena oli syksyn parhain sandwich, without a doubt.


PUNAJUURI-VUOHENJUUSTO SANDWICH


KASTIKE

Tarvitset:
Omenan
Luumun
Balsami-etikkaa
Makeuttajaa

Ohje:
Sauvasekoita omena ja luumu, kiehauta kattilalla balsami-etikan ja haluamasi makeuttajan kanssa. Käytin itse agave-siirappia, mutta perus sokeri sopinee myös.


YRTEISSÄ PAAHDETUT PUNAJUURET

Tarvitset:
Punajuurta
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria
Kuivattuja yrttejä, esim. timjamia, rosmariinia, persiljaa, basilikaa, oreganoa… you name it.

Ohje:
Viipaloi punajuuri pieniksi ja ohuehkoiksi kolmioiksi. Paista punajuurikolmioita pannulla oliiviöljyssä, mausta suolalla, mustapippurilla ja yrteillä.


LEIVÄN KOKOAMINEN

Tarvitset:
Saksanpähkinöitä
Oliiviöljyä
Vuohenjuustoa
Hunajaa
Ison viipaleen maalaisleipää
Omena-luumu kastikkeen
Yrteissä paahdetut punajuuret
Rucolaa
Mintunlehtiä
Kurkkua
Punasipulia

Ohje:
Paahda saksanpähkinöitä hetken oliiviöljyssä. Paista vuohenjuustokiekkoa molemmilta puolilta, lisää hieman hunajaa. Viipaloi kurkku ja punasipuli. Halkaise maalaisleipä, tee keskelle viilto, jonka täytät kastikkeella, rucolalla, kurkulla, punasipulilla, punajuurilla, vuohenjuustolla, mintunlehdillä ja saksanpähkinöillä.


Head isu.

Nyt soi: Tom Odell - Hold Me

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Uue Maailma tänavafestival


Tasan viikko sitten Tallinnan Uus Maailma -nimisessä kaupunginosassa vietettiin kaksipäiväisiä katufestivaaleja. Lähdin sunnuntai-iltapäivästä katsastaa festareiden meiningin - tarkoituksena oli vain kiertää kojut ja napata street foodia lounaaksi. Paikan päällä törmäsin kuitenkin Anaan ja Kauriin, joiden kanssa viihdyin festivaaleilla koko loppupäivän.


Uus Maailman kaupunginosa on kuin pieni kyläyhteisö keskellä Tallinnaa. Kaupunginosan asukkaat ovat yhtä suurta perhettä, jotka viettävät yhteisiä saunailtoja, tuottavat yhteistä radio-ohjelmaa ja auttavat toisiaan aina tarpeen tullessa. Heistä on kuulemma tehty lyhyt dokumenttielokuvakin. Kahdeksannetta kertaa järjestettyjen Uue Maailma tänavafestivalejen ideana on jakaa tätä yhteisöllisyyden tunnetta kaikkien tallinnalaisten ja Tallinnassa vierailevien kanssa.


Käytännössä tämä tarkoitti siis sitä, että kaduille oli pistetty pystyyn myyntikojuja, street foodia oli mahdollisuus ostaa uus maailmalaisten puutarhoista (tai ikkunoista!), toinen toistaan erikoisempia esityksiä pystyi seuraa päivän mittaan, ja rohkeimmat saunoivat ja kylpivät kaiken hulinan keskellä.


Aurinko paistoi koko päivän ja kaikki vauvasta vaariin olivat riemukkaan avoimella tuulella. Epätyypillistä Viroa, mutta tämä maa ei koskaan epäonnistu yllättää.


Joku oli tehnyt olohuoneestaan gallerian ja avannut sen koko katufestivaalikansan ihailtavaksi. Neeme Lalleja on Virossa näemmä useampikin.


Lounasaikaan pistäydyin täysin tuntemattomien puutarhaan burritoille. Vaikkei tuota ehkä burritoksi kutsuisikaan, ei se tätä ruokahifistelijää haitannut. Oli nimittäin aika huikea kokemus tuntea itsensä tervetulleeksi vieraan perheen pihapöydille.


Jälkkäriksi löysin yhdeltä kojulta virolaista kirju koer -leivosta.


Festivaaleilla oli mahdollisuus kokeilla akrojoogaa, tai chi:ta, swing-tanssia, ja muita urheilulajeja. Me emme urheilleet, ellei kadulla tanssimista (lue: päätöntä heilumista) Anan kanssa lasketa.


Ja tietysti Kaurin, Anan ja seuraamme liittyneen vanhemman virolaisherran kanssa nelinpeliä pingiksessä. Sen parissa kuluikin koko loppuilta.


Oliko joku teistäkin näillä katufestareilla? Jos oli, kertokaahan mitä piditte.

Nyt soi: Daughter - Amsterdam

torstai 11. syyskuuta 2014

Frank


Pidimme viime perjantaina pienen kesän jälkeisen re-unionin pitkäaikaisimpien Tallinna-kavereideni kanssa. Alex oli aiemmin kesällä käynyt hiljattain avatussa Frankissa, ja ehdotti sitä jälleennäkemispaikaksemme.


Frank oli varsin hyvä ehdotus Alexilta, sillä kyseinen rafla taisi nousta meidän kaikkien muidenkin uudeksi lemppariksi. Emmekä taida olla kaupungin ainoita, jotka ovat Frankiin ihastuneita. Rosoisen tyylikäs ravintola on ollut avaamisestaan lähtien kovan hypetyksen alla, eikä täysin suotta. Kun hyvän ruoan ja viihtyisän ilmapiirin yhdistää kätevään sijaintiin ja suht-kohtuullisiin hintoihin, ei voi kyseessä olla muutakaan kuin menestyskuppila.


Tilasin itse NYC-cheeseburgerin ja ranskalaiset. Burgeri ja käsintehdyt ranskalaiset eivät olleet tyypillisimpiä lajejensa edustajia, mutta erittäin maistuvia. Melkein nuolin lautasen puhtaaksi. Jälkiruoatkaan eivät olleet niitä perinteisempiä: meidän pöytään tilattiin esimerkiksi punajuuri-timjami sorbettia. Hampparista, raneista ja viinilasillisesta maksoin 14€, joka taitaa nykyisin olla aika tavanomainen hinta tämmöisestä ateriasta vanhan kaupungin uusissa trendirafloissa.


Meidän re-union -porukkamme lisäksi Frankissa oli viime perjantaina läppärillä työskentelevä nainen, koiransa kanssa illallistava mies ja juoruileva tyttökaksikko. Frankiin mahtuu rennon ilmapiirinsä ansiosta jos minkälaista porukkaa. Tarjolla on erikoiskahveja ja drinkkejä, sekä lounas-, päivällis-, ja aamiaisannoksia koko päivän mittaan. Ravintolan löydät vanhan kaupungin sydämestä, osoitteesta Sauna 2.


Oletteko te jo käyneet Frankissä, tai jossakin toisessa Tallinnan uutuusravintolassa?

Nyt soi: Audience Killers - Two Bare Feet

tiistai 9. syyskuuta 2014

Seda ja toda

Huomenta päivää. Tallinna on taas kerran tarjonnut menoa ja meininkiä näin lukuvuoden alkajaisiksi. Luulen kuitenkin, että syksyn suurin bileaalto on jo lyönyt rantaan, ja nyt olisi pikku hiljaa alettava panostaa sata lasissa viimeiseen kouluvuoteen. Tässä siis hieman kuvia & tunnelmia viime päiviltä, nyt palailen Nietzschen ja Platon pariin.


Palasin kotiin yhtenä kauniina sunnuntai-iltana. Loppukesä = rakkautta.


Olisin voinut nimetä viime viikon Ben & Jerry's -viikoksi; silloin tuli syötyä yksi jos toinenkin jäätelöpurnukka. Solarikseen oli tullut niin paljon uusia makuja, jotka oli tottakai kaikki testattava.


Sovimme tämän ryhmän (+peilikuvasta poisjääneiden miesten) kanssa, että tänä vuonna tapaamme kerran kuukaudessa dinnerin merkeissä. <3 Tämä dinneri syötiin uudessa Frank -nimisessä ravintolassa. Rafla taisi nousta kaikkien yhdeksi uudeksi lempparipaikaksi, joten siitä ehdottomasti luvassa postausta myöhemmin.


Löysin uuden hengailupaikan Tallinnasta. Pääkirjaston katolta avautui hienot näkymät vanhaan kaupunkiin, ja ilta-aurinko paistoi sinne kivasti. Lisäksi se oli hyvä paikka portugalilaisen tanssin opetteluun Anan kanssa.


Uuden viinikaupan maistelutilaisuudessa Stefin, Sallan, Petran ja Alexin kanssa. Makeat hedelmäviinit eivät ihan uponneet meikäläisiin, mutta juustot, sushit ja cocktailpalat sitten senkin edestä.


Yliopistomme rehtori toivotti meidät tervetulleiksi kouluun puheella, skumpalla, pikkupurtavalla ja kakulla. On se meidän koulu välillä vaan maailman paras paikka.


Mitäs kaikille kuuluu ja mitenkäs teidän syksyt ovat alkaneet?

Nyt soi: The xx - Angels

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Remarks by the President of United States Barack Obama


Viime keskiviikkona tälläydyin tavallista asiallisemmaksi; päivälle oli suuria suunnitelmia. Kuten jo viimeisin Instagram -kuvani ja vanhempieni kaveriporukoissa viraliksi mennyt selfie-videoni kertoo: pääsin seuraamaan Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman puhetta Tallinnan Nordea Kontserdimajaan.

Chicagolainen ystäväni Lindsey järjestää itsensä aina sinne, missä tapahtuu. Oli mahtavaa kokea presidentin puhe juuri hänen kanssaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvaltojen presidentti teki virallisen valtiovierailun Viroon. Vierailun tarkoituksena oli osoittaa, että Yhdysvallat ja NATO tukevat Viroa ja muita Baltian maita. Virossa on kieltämättä ollut hieman jännitettä Ukrainan kriisin takia. Virossa on suuri venäjänkielinen vähemmistö, ja presidentti Putin sanoi vuoden vaihteessa olevan huolissaan Viron venäjänkielisen väestön hyvinvoinnista. Olen kysellyt kavereideni fiiliksiä tästä, ja monien mielissä on pyörähtänyt kauheita mitä jos-ajatuksia. Reservissä olevia tuttujani on yllättäen kutsuttu kertausharjoituksiin. Viro kuuluu NATOon, mutta täällä on epäilty tulisiko NATO oikeasti Viron avuksi tarvittaessa. Vaikken ole koskaan uskonut mihinkään oikeaan uhkaan, olen minäkin muutaman kerran miettinyt miten minulle kävisi, jos Virossa ei olisi enää turvallista olla.

Info-tilaisuudessa kuulimme Lindseyn kanssa Olivian sanovan, että vapaaehtoisille olisi edelleen tarvetta. Me tulimme väliin ja sanoimme, että saisimme varmasti hommattua kavereitamme mukaan huomiseksi. Ajattelimme, että tämä olisi ekstra-spesiaalia amerikkalaisille ystävillimme Davidille ja Addielle, ja niin he tulivat kansamme vapaaehtoisiksi yhdessä Davidin kämppiksen Anilin kanssa. Oli ihan mahtavaa jakaa tämä kokemus ihanien kavereiden kanssa. <3

Obama piti noin 2000 kutsuvieraalle puheen, jossa hän vakuutti, että NATO ja Yhdsyvallat tukevat Viroa ja muita Baltian maita. Itse sain kunnian olla seuraamassa puhetta toiselta riviltä (!!), ja voin sanoa, että vieläkin menee kylmät väreet, kun muistelen tilaisuutta. Olen nähnyt erittäin hyviä puhujia ennenkin, mutta - Obama oli aivan omaa luokkaansa. Puhe oli erittäin vaikuttava ja koskettava, melkein itkin Nordea Kontserdimajassa ja melkein itken nytkin omassa kodussani, kun luen puhetta jälkeen päin. Hän lupasi Yhdysvaltojen ja NATOn apua ja tukea Virolle ja toisille Baltian maille aina, kun sille on tarve. Tulin tästä erittäin hyvälle mielelle ja jollakin tapaa rauhoituin. Kaikki on hyvin täällä Eestimaalla, meistä välitetään ja meitä autetaan.
"The defense of Tallinn and Riga and Vilnius is just as important as the defense of Berlin and Paris and London."
"We’ll be here for Estonia. We will be here for Latvia. We will be here for Lithuania. You lost your independence once before. With NATO, you will never lose it again."

Puheen löydät täältä.

Sain toivottaa kunniavieraan, Afganistanin sodan veteraanin, ystäväni Alexin tervettulleeksi tapahtumaan. Kuvassa myös tyttöystävä Petra, toinen erityisen tärkeä ystävä, opiskelu- ja työkaverini. 

Kaikkia varmasti ihmetyttää yksi asia. Ja kuten isäni asian osuvasti ilmaisi: miten ja MIKSI pikku Annina pääsi yhden maailman vaikutusvaltaisimman henkilön ykstyistilaisuuteen? Ystäväni Emmet tekee töitä USA:n suurlähetystön kanssa, ja hän kuuli Obaman tilaisuudessa olevan innokkaiden vapaaehtoisten puutetta. Tämän kuullessaan Emmetille tuli mieleen Tallinnan innokkaimmat 4th July -juhlien hostit Annina ja Lindsey. Hän siis kertoi meille tästä mahdollisuudesta, ja mienimme Obaman saapumista edeltävänä päivänä info-tilaisuuteen, jossa lupauduimme lippujen tarkastajiksi. Seuraavana päivänä ilmeni, että lippujen tarkastamiseen tarvitsikin toimivaa älypuhelimen kameraa. Kerroin tiimin vetäjälle Olivialle, että minulla toimii ainoastaan selfie-kamera, johon hän vastasi: "Oh, in that case you can be the one checking tickets at the VIP-entrance." Näin pääsin toivottamaan esimerkiksi Viron entisen presidentin Rüütelin tervetulleeksi seuraamaan Obaman puhetta. Terveiset äidille: bilettäminen selvästikin kannattaa, terveiset ukille: rikkinäisestä puhelimesta voi olla yllättävää hyötyä.

Lisää tärkeitä ihmisiä: vierelläni Julia, joka oli kovalla työllä ja koulumenestyksellään saanut kutsun seuraamaan tapahtumaa. Toistan itseäni, mutta tämä kokemus olisi ollut paljon laimeampi, jos en olisi päässyt jakamaan sitä näiden mahtityyppejen kanssa.

En edellenkään usko, että tämä oikeasti tapahtui. Olin vain muutaman metrin päässä Yhdysvaltojen presidentistä, hengailin hänen henkivartijoiden kanssa, tervehdin Toomas Ilvestä, olin mukana järjestämässä historiallista tapahtumaa Virossa… Viimeinen asia, jonka olisin ikinä kuvitellut minulle tapahtuvan, kun päätin lähteä Tallinna ülikooliin opiskelemaan. Muistoksi sain napattua mielestäni ihan hyvän kuvan Herra Presidentistä.


Nyt soi: Enrique Iglesias - Can You Hear Me