Uisutamine

Lopetin muodostelmaluistelu -harrastukseni 17-vuotiaana. Päätös oli oikea, mutta lopettamisen jälkeen minulle tuli todella tyhjä olo. Olin aina panostanut lajiin 110-prosenttisesti, rakastin lajia intohimoisesti ja halusin jatkuvasti kehittyä siinä, tulla paremmaksi ja paremmaksi, näyttää itselleni, että pystyn kyllä. Kun luistelu ei enää ollutkaan osa elämääni, oli vaikea löytää mitään harrastusta, johon olisin saanut samalla tavalla purettua intohimoani.

En kuitenkaan pysähtynyt paikoilleni. Kokeilin vaikka mitä uusia juttuja – balettia, joogaa, pilatesta, muotokuvien piirtämistä, portugalin opiskelua, kokkailua, lukemista, matkustelua, käsillä seisontaa, bloggaamista… Pidin kaikesta, mutta en mistään läheskään yhtä paljon kuin mitä olin pitänyt luistelusta.

Kun minulla ei ollut mitään intohimoa, oli vaikeaa suhtautua mihinkään kovinkaan innostuneesti. Muutuin mielestäni hieman passiivisemmaksi tyypiksi, en saanut onnistumisen tunnetta melkein mistään, minulla ei ollut palavaa draivia jatkaa eteen päin. Mutten siltikään lopettanut kaiken mahdollisen kokeilua – jatkoin vain sinnikäästi sitä “juttuni” etsimistä, ja se kannatti. Aloin yhtäkkiä taas innostumaan jostakin.

Nykyään rakastan kaikkea mitä teen, haluan tulla paremmaksi kaikessa, ja matkustaa eteen päin. Intohimoni on palannut pitkän tauon jälkeen, ja se tuntuu älyttömän hyvältä!

 Sellaista keittiöfilosofiaa tänään. Kaipa tämän postauksen pointtina oli vain, että – hellohello, she’s back! ;))

Nyt soi: Lana Del Ray - Born To Die